Milloin olet lähimpänä musiikkia? : Sibelius-Akatemian pianonsoitonopiskelijoiden ajatuksia soittamisen eri muodoista ja motivaatiosta

Abstract

Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, mitä Sibelius-Akatemian pianonsoitonopiskelijat ajattelevat omasta soittamisestaan. Tätä kysymystä lähestyttiin eri näkökulmista: millaisia käsityksiä pianisteilla on harjoittelemisesta, esiintymisestä ja soittelusta; mikä motivoi soittamaan; ja milloin he kokevat olevansa lähimpänä musiikkia. Kirjallisuutta käytettiin määrittelemään tärkeimmät käsitteet ja selittämään, mitä lähellä musiikkia oleminen voi tarkoittaa. Lähellä musiikkia -ajatusta kuvattiin dialogisuusfilosofian ja flow-ilmiön avulla.

Tutkimuksessa haastateltiin kahdeksaa Sibelius-Akatemian pianonsoitonopiskelijaa. Puolistrukturoiduissa haastatteluissa kysymykset oli jaoteltu kuuden otsikon alle. Vastaukset litteroitiin ja ryhmiteltiin näiden otsikoiden mukaan, ja tuloksia verrattiin toisiin tutkimuksiin ja kirjallisuudesta löytyneisiin ajatuksiin.

Tutkimuksessa tuli ilmi, että vaikka aiemmissa tutkimuksissa soittelu on jäänyt harjoittelun ja esiintymisen varjoon, haastateltavat pitivät kaikkia kolmea soittamisen muotoa (harjoittelua, esiintymistä ja soittelua) muusikolle yhtä tärkeinä ja toisiaan tukevina. Esille nousi myös ajatus soittelusta asenteena harjoittelua ja esiintymistä kohtaan. Tämä nähtiin yhtenä ratkaisuna muusikon professionaalisuuden ja musiikista nauttimisen ristiriitaan. Tasapaino suorittamisen ja soittamisen ilon välillä oli yksi haastattelujen tärkeimpiä teemoja.