Muuttuva musiikkikasvatus : sosiokulttuurinen kritiikki musiikkikasvatuksen oppijakäsityksiin

Abstract

Tutkimus käsittelee musiikkikasvatuksen teoriaa ja sen sosiokulttuurista kritiikkiä oppijakäsitysten näkökulmasta. Tarkastelun kohteeksi on valittu Reimerin, Swanwickin ja Elliottin edustamat musiikkikasvatuksen keskeisimmät teoreettis-filosofiset suuntaukset. Sosiokulttuurisen kritiikin perustan muodostavat Deweyn pragmatistinen kasvatusfilosofia ja Vygotskyn sosiokulttuurinen oppimisteoria. Tutkimustehtävänä on osoittaa, että sosiokulttuurinen kritiikki on keskeisessä asemassa musiikkikasvatuksen paradigmaattista tilaa arvioitaessa.

Tutkimuksessa kritiikki kohdistuu oppijakäsityksiin, jotka implikoivat tarvetta paradigman muutokseen. Tutkimustehtävää tarkentavat tutkimuskysymykset ovat: 1. Millaisia ovat keskeisten musiikkikasvatusteorioiden oppijakäsitykset? 2. Millaisia ovat musiikkikasvatuksen sosiokulttuurisen näkökulman mukaiset oppijakäsitykset?

Tutkimus on luonteeltaan teoreettinen. Tutkimustehtävään pyritään vastaamaan systemaattisella analyysilla, johon liittyy analyyttinen ja synteettinen tehtävä. Tutkimuksessa identifioidaan musiikkikasvatuksen oppijakäsityksiä ja luodaan synteesi sosiokulttuurisen näkökulman mukaisista oppijakäsityksistä. Filosofiset ihmiskäsitykset ja oppijakeskeinen kasvatusnäkökulma toimivat oppijakäsitysten tarkastelun taustana. Oppijakäsitysten valossa analysoidaan musiikkikasvatuksen paradigmaattista tilaa. Musiikkikasvatuksen teorioista tunnistetaan seuraavat oppijakäsitykset: vastaanottava, ajatteleva ja toimiva oppija. Sosiokulttuurisen näkökulman synteesejä ovat: yhteisöllinen, kokeva, keskusteleva ja vuorovaikutuksellinen oppija.

Tutkimuksessa todennetaan, että sosiokulttuurinen näkökulma on keskeisessä asemassa musiikkikasvatuksen uuden paradigman muotoutumisessa. Musiikkikasvatuksen keskeiset teoriat ovat yksilökeskeisiä, teorian ja käytännön välisen dialogin kannalta rajoittuneita. Sosiokulttuurisen näkökulman perustana on kokonaisvaltainen oppijakäsitys, joka soveltuu musiikkikasvatuksen tarkasteluun laajemmassa kontekstissa. Tärkeäksi käsitteeksi nousee vuorovaikutus, joka liittää yhteen yksilöllisen ja yhteisöllisen kokemuksen. Tutkimuksen tärkein johtopäätös on, että musiikkikasvatuksen uuden paradigman muodostumisen ehtona ei ole yksilön ja sosiaalisen välinen vastakkainasettelu, vaan kokemuksen ja vuorovaikutuksen käsitteiden ymmärtäminen.