Neitsyt Marian yrttitarhassa : birgittalaissisarten matutinumin suuret responsoriot
Vuori, Hilkka-Liisa (2011)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5959-13-0
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5959-13-0
Tiivistelmä
Cantus sororum – sisarten laulu on birgittalaisluostarin sisarten keskiaikainen hetkipalvelusliturgia. Tutkimuksessa tarkastellaan Cantus sororumin matutinum-rukoushetken 21 suurta responsoriota, niiden alkuperää, sävelmiä, moodeja ja laulujen tekstejä. Laulujen alkuperän tutkimiseen liittyy myös Birgitan rippi-isän Petrus Skänningeläisen osuuden selvittäminen laulujen luomisessa. Lauluja lähestytään tutkimuksessa laajasta viitekehyksestä käsin perehtymällä rukoushetkiin, lauluihin liittyviin lukukappaleisiin ja Birgitan lauluohjeisiin sekä pohtimalla sanan ja sävelen suhdetta. Cantus sororumin suuria responsorioita ei ole aiemmin tutkittu, joten kyseessä on perustavaa laatua oleva tutkimus.
Tutkimuksessa käytetyt Cantus sororum -lähteet ovat Kansalliskirjaston, Ruotsin kansalliskirjaston (Kungliga biblioteket) ja Uppsalan yliopiston kirjaston (Uppsala universitetsbibliotek) birgittalaislähteitä. Linköpingin ja Turun hiippakunnan alueelta on vertailumateriaalina käytetty Linköpingin, Karjalohjan ja Tammelan antifonariumeja. Eurooppalaista liturgisen laulun vanhaa perinnettä edustavat Hartkerin, Hesbertin ja Worcesterin antifonariumit. Birgitan lauluohjeet ovat peräisin lähteestä Revelaciones extravagantes. Lukukappaleiden lähde on Birgitan näkykokoelma Sermo angelicus, Enkelisaarna, joka sisältää lukukappaleiden ja suurten responsorioiden tekstit.
Laulujen alkuperä on selvitetty vertaamalla nuottipaleografian menetelmiä käyttäen Cantus sororum -lähteiden lauluja ja tekstejä muihin käsikirjoituslähteisiin ja faksimile-lähteisiin. Vertailua on edeltänyt välttämättömänä nuottien transkriptioiden kirjoittaminen. Lauluteksteihin on syvennytty peilaamalla niitä lukukappaleiden sisältöön. Sävelmätutkimuksessa tärkeimpänä esikuvana ovat Hans Holmanin menetelmät responsorio-tutkimuksessa 1960-luvulla. Moodien analyysissä on huomioitu antiikin aikaisten ja keskiaikaisten esikuvien lisäksi nykytutkimus, erityisesti luonnonsävelharmonioihin perustuvien intervallisuhteiden vaikutus sävelmän tunnelmaan. Sanan ja sävelen suhdetta on tutkimuksessa lähestytty laulujen moodien näkökulmasta, muun muassa kirkkoisä Augustinuksen määritelmät huomioiden.
Neljälletoista Cantus sororumin suurelle responsoriolle voidaan selkeästi osoittaa esikuva tutkimuksen vertaislähteistä. Seitsemän responsoriota on oletettavasti osittain tai kokonaan Petrus Skänningeläisen luomia. Sävelmät ovat laajoja sävellyksiä, joiden kirjoittamisessa on kunnioitettu keskiaikaisen liturgisen kirkkolaulun formuloihin perustuvaa sävelmän muodostamista. Laulun moodin ja tekstin sisällön välillä on liitto, mutta liiton vahvuus vaihtelee. Keskeistä sisarten liturgiassa on laulujen ja lukukappaleiden suuri teologinen sisältö ja sävelmällinen rikkaus. Koko kirkkovuosi rakennetaan toistuvan liturgisen viikkosyklin aikana yhä uudelleen. Lauluihin liittyvät Birgitan ohjeet syventävät tietoa ja ymmärrystä lauletun rukouksen kokonaisvaltaisesta rakentavasta merkityksestä osana rukoilevan yhteisön tasapainoista elämää.
Tutkimuksessa käytetyt Cantus sororum -lähteet ovat Kansalliskirjaston, Ruotsin kansalliskirjaston (Kungliga biblioteket) ja Uppsalan yliopiston kirjaston (Uppsala universitetsbibliotek) birgittalaislähteitä. Linköpingin ja Turun hiippakunnan alueelta on vertailumateriaalina käytetty Linköpingin, Karjalohjan ja Tammelan antifonariumeja. Eurooppalaista liturgisen laulun vanhaa perinnettä edustavat Hartkerin, Hesbertin ja Worcesterin antifonariumit. Birgitan lauluohjeet ovat peräisin lähteestä Revelaciones extravagantes. Lukukappaleiden lähde on Birgitan näkykokoelma Sermo angelicus, Enkelisaarna, joka sisältää lukukappaleiden ja suurten responsorioiden tekstit.
Laulujen alkuperä on selvitetty vertaamalla nuottipaleografian menetelmiä käyttäen Cantus sororum -lähteiden lauluja ja tekstejä muihin käsikirjoituslähteisiin ja faksimile-lähteisiin. Vertailua on edeltänyt välttämättömänä nuottien transkriptioiden kirjoittaminen. Lauluteksteihin on syvennytty peilaamalla niitä lukukappaleiden sisältöön. Sävelmätutkimuksessa tärkeimpänä esikuvana ovat Hans Holmanin menetelmät responsorio-tutkimuksessa 1960-luvulla. Moodien analyysissä on huomioitu antiikin aikaisten ja keskiaikaisten esikuvien lisäksi nykytutkimus, erityisesti luonnonsävelharmonioihin perustuvien intervallisuhteiden vaikutus sävelmän tunnelmaan. Sanan ja sävelen suhdetta on tutkimuksessa lähestytty laulujen moodien näkökulmasta, muun muassa kirkkoisä Augustinuksen määritelmät huomioiden.
Neljälletoista Cantus sororumin suurelle responsoriolle voidaan selkeästi osoittaa esikuva tutkimuksen vertaislähteistä. Seitsemän responsoriota on oletettavasti osittain tai kokonaan Petrus Skänningeläisen luomia. Sävelmät ovat laajoja sävellyksiä, joiden kirjoittamisessa on kunnioitettu keskiaikaisen liturgisen kirkkolaulun formuloihin perustuvaa sävelmän muodostamista. Laulun moodin ja tekstin sisällön välillä on liitto, mutta liiton vahvuus vaihtelee. Keskeistä sisarten liturgiassa on laulujen ja lukukappaleiden suuri teologinen sisältö ja sävelmällinen rikkaus. Koko kirkkovuosi rakennetaan toistuvan liturgisen viikkosyklin aikana yhä uudelleen. Lauluihin liittyvät Birgitan ohjeet syventävät tietoa ja ymmärrystä lauletun rukouksen kokonaisvaltaisesta rakentavasta merkityksestä osana rukoilevan yhteisön tasapainoista elämää.
Kokoelmat
- Kirjalliset opinnäytteet [1536]