Oopperalaulajan tunnetyö

Abstract

In this thesis singing opera is discussed as emotional labor, or a profession in which expression of certain given emotions is part of the work. In research literature emotional labor of nurses, salespersons and similar professions has been subject of considerable research: in this literature, emotional labor is connected with stress and burn?out because of the conflict between private, personal emotions and those emotions required by the occupation. In contrast with these much researched professions, the expression of emotions required from an opera singer differs on the range of the emotions (in addition to positive emotions, an opera singer is expected to also express hatred, rage, terror and similar extreme emotions) and on the intensity and grandiloquence of expression caused by the requirements of the stage.In this thesis the effects of the emotional labor on the singer are studied, considering the singer both as a private person and as a professional. The dynamics of emotional interaction between the singer and his/her character, the singer and the singers in opposite roles, the singer and the characters played by the opposites, and the singer and the audience are studied, and the effects the emotions have on the singer and his/her voice are discussed. This thesis places itself in the genre of artistic research, where the artist-researcher's introspection and knowledge through acquaintance arising from the experience of art-making.

Jenni Lättilä: Oopperalaulajan tunnetyö. Taiteilijakoulutuksen tohtorintutkintoon kuuluva tutkielma. DocMus-tohtorikoulu. EST-julkaisusarja 31. Musiikin tohtorin tutkintoon kuuluvassa kirjallisessa työssäni Oopperalaulajan tunnetyö tutkin oopperalaulajan ammattia tunnetyönä käyttäen aineistona omaa kokemustani roolityöstä harjoitellessani ja esittäessäni Lady Macbethin (Macbeth, Giuseppe Verdi 1847), Gerhilden (Valkyyria, Richard Wagner 1856), kolmannen Nornan ja Gutrunen (Jumalten tuho, Richard Wagner 1874), Amelian (Naamiohuvit, Giuseppe Verdi 1859), Popovan (Karhu, William Walton 1967) sekä Naisen (Erwartung, Arnold Schönberg 1909) roolit. Tutkielmani sijoittuu taiteellisen tutkimuksen alaan, kyseessä on eräänlainen taiteilija-tutkijan kokemuspohjaisesta introspektiosta ammentava case study, johon ei ole mieltä rajata tiukasti yhtä ainoaa teoriaa tai lähestymistapaa, mistä syystä käytän tutkielmassani teorioita ja metodeja usealta tieteenalalta. Tunnetyöllä tarkoitetaan ammattia tai työtehtävää, johon liittyy jonkin tunteen ilmaiseminen joko työnantajan eksplisiittisesti antamana määräyksenä tai osana ammatillista eetosta. Esimerkkinä ensimmäisestä, joissakin palveluammateissa, esimerkiksi kaupoissa tai ravintola-alalla työntekijöiltä edellytetään hymyilemistä, ja esimerkkinä jälkimmäisestä, sairaanhoitajan ammattiin kuuluu empaattinen toiveikkuus ja rauhallisuus, riippumatta potilaasta tai tämän todellisesta tilanteesta. Tunnetyön tutkimus yhdistää omien, henkilökohtaisten tunteiden ja ammatin vaatimien tunteiden ristiriidan eli tunnedissonanssin stressiin, työuupumukseen ja loppuunpalamiseen sekä osoittaa joitakin keinoja, joita tunnetyötä tekevät käyttävät hallitakseen tunnedissonanssin aiheuttamaa stressiä, kuten huumorin, työryhmän keskinäisen tuen ja joissain ammateissa myös työnantajan tarjoaman ammattiavun eli työnohjauksen Myös oopperalaulaja ilmaisee partituurin ja libreton määräämiä tunteita osana työtehtäviään. Työssäni tutkin, miten oopperalaulajan tekemä tunnetyö vaikuttaa laulajaan, miten tunneilmaisu vaikuttaa laulamiseen, ja miten laulaja tekee työtehtäviinsä kuuluvan tunneilmaisun. Käyttäen Stanislavskin metodinäyttelemistä näyttelijäntyön mallina ja hyödyntäen psykoanalytiikan tutkimusta samaistumisesta ja empatiasta sekä Lacanin, Jaussin ja Mulveyn tuloksia samaistumisesta taiteen vastaanoton elementtinä osoitan, miten oopperalaulajan tekemä tunnetyö muuttuu roolianalyysivaiheen ja varhaisten harjoitusten samaistumisesta esitysten aikaiseen sisäistämiseen ja roolihahmon tunteiden etäännyttämiseen laulajasta itsestään. Oopperalaulaja ei kuitenkaan voi etäännyttää roolin tunteita omasta itsestään täydellisesti: tunnetartunta tarkoittaa mekanismia, jossa tunteen aiheuttamien eleiden ja ilmeiden näkeminen muiden ihmisten tekeminä ja niiden matkiminen itse johtavat tunteen kokemiseen. Näin oopperalaulaja, joka paitsi altistuu vastanäyttelijänsä näyttelemälle tunneilmaisulle myös vastaa näihin tunteisiin näyttelemällä itse oman hahmonsa tunteita väistämättä kokee ainakin jossakin määrin näihin tunteisiin liittyviä fysiologisia reaktioita. Nojaten Paul Ekmanin teoriaan perustunteista osoitan, miten tunnekokemus vaikuttaa lauluääneen ja useissa tapauksissa on suoranaisessa ristiriidassa Richard Millerin kuvaaman klassisen laulun tekniikan kanssa. Näin ollen laulaja ei voi esiintyessään tuntea niitä tunteita joista laulaa - toisin sanoen, laulaja ei voi täysin heittäytyä rooliinsa, vaan hänen on kontrolloitava omaa tunnekokemustaan voidakseen esittää hahmonsa tunteita. Lopuksi työni erittelee oopperalaulajaa musiikkityöläisenä produktioissa ja roolien välissä: freelance-laulajalla ei ole käytössään kiinteän työyhteisön tarjoamia keinoja työn kuormittavuuden hallitsemiseksi. Samalla oopperalaulajan ammatissa produktion aikainen intensiivinen ja palkitseva työskentely eroaa huomattavasti produktioiden välisestä ajasta arkirutiineineen ja koelauluineen, joihin liittyy vielä huoli tulevaisuudesta ja toimeentulosta. Näin oopperalaulajan työssä produktion päättyminen voi olla hyvin raskas siirtymä kiinnostavasta turhauttavaan ja ylevästä arkiseen.