Opettajasta vapaat säestäjät : tapaustutkimus kahden itseoppineen pianistin oppimisprosessista
Rättyä, Aino-Maria (2017)
Rättyä, Aino-Maria
Taideyliopiston Sibelius-Akatemia
2017
Tutkielma
musiikkikasvatus
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018050923752
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018050923752
Tiivistelmä
Tutkielmassa tutkitaan pianon, erityisesti vapaa säestyksen itseoppineisuutta. Tutkielman tavoite on selvittää, miten vapaa säestystä voidaan opetella itsenäisesti ilman opettajan apua ja mitä apukeinoja ja materiaaleja oppimiseen voidaan käyttää.
Teoreettisen viitekehyksen avainsanat ovat informaali oppiminen, itseoppineisuus ja vapaa säestys. Lisäksi teoriaosassa kerrotaan hiljaisesta tiedosta ja kollaboratiivisesta oppimisesta, sekä tarkastellaan Elliotin praksiaalista musiikkikasvatuksen filosofiaa. Tutkimuksessa pyritään saamaan vastaukset seuraaviin tutkimuskysymyksiin:
1. Miten pianonsoittoa ja vapaa säestystä voi oppia itsenäisesti ilman opettajan tai instituution apua?
2. Minkälainen näkemys itseoppineilla soittajilla on itsestään soittajana?
Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus ja aineistona on käytetty puolistrukturoitua yksilöhaastattelua. Tutkimukseen on haastateltu kahta pianistia. Haastateltavien kriteerinä on ollut instrumentin, tässä tapauksessa pianon taitava hallinta ja itseoppineisuus eli instituution ulkopuolella opittu taito.
Tuloksissa ilmeni, että haastatellut itseoppineet soittajat ovat oppineet paljon improvisoimalla. He ovat myös systemaattisesti opiskelleet itsenäisesti pianokouluista ja muista oppikirjoista, kuten koulun musiikin oppikirjoista. He ovat lähinnä oppineet yksin eikä heillä ole juurikaan ollut kokemusta yhteissoitosta, ainakaan niin paljoa, että he kokisivat sillä olevan suurta merkitystä pianonsoiton oppimisen kannalta. Erityisen tärkeää motivaation kannalta oli vapaus soittaa sitä, mitä he halusivat.
Teoreettisen viitekehyksen avainsanat ovat informaali oppiminen, itseoppineisuus ja vapaa säestys. Lisäksi teoriaosassa kerrotaan hiljaisesta tiedosta ja kollaboratiivisesta oppimisesta, sekä tarkastellaan Elliotin praksiaalista musiikkikasvatuksen filosofiaa. Tutkimuksessa pyritään saamaan vastaukset seuraaviin tutkimuskysymyksiin:
1. Miten pianonsoittoa ja vapaa säestystä voi oppia itsenäisesti ilman opettajan tai instituution apua?
2. Minkälainen näkemys itseoppineilla soittajilla on itsestään soittajana?
Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus ja aineistona on käytetty puolistrukturoitua yksilöhaastattelua. Tutkimukseen on haastateltu kahta pianistia. Haastateltavien kriteerinä on ollut instrumentin, tässä tapauksessa pianon taitava hallinta ja itseoppineisuus eli instituution ulkopuolella opittu taito.
Tuloksissa ilmeni, että haastatellut itseoppineet soittajat ovat oppineet paljon improvisoimalla. He ovat myös systemaattisesti opiskelleet itsenäisesti pianokouluista ja muista oppikirjoista, kuten koulun musiikin oppikirjoista. He ovat lähinnä oppineet yksin eikä heillä ole juurikaan ollut kokemusta yhteissoitosta, ainakaan niin paljoa, että he kokisivat sillä olevan suurta merkitystä pianonsoiton oppimisen kannalta. Erityisen tärkeää motivaation kannalta oli vapaus soittaa sitä, mitä he halusivat.
Kokoelmat
- Kirjalliset opinnäytteet [1551]