Oppilaan henkinen turvallisuus yläkoulun musiikkitunnilla

Abstract

Tarkastelen tässä tutkielmassa oppilaan henkistä turvallisuutta kouluympäristössä ja sitä, kuinka musiikinopettaja voi tukea oppilaan henkisen turvallisuuden rakentumista yläkoulun musiikintunnilla. Henkinen turvallisuus näkyy oppilaiden kouluviihtymisenä, ja se voidaan jakaa psyykkiseen, sosiaaliseen ja pedagogiseen turvallisuuteen. Kokemukseni mukaan musiikki on oppiaineena sensitiivinen, ja musisoinnin lisäksi oppilaan kokemusmaailmaan vaikuttavat sekä opettaja, oppilasryhmä että koko koulussa vallitseva ilmapiiri. Musiikinopettajan tulisi nähdäkseni omata aineenhallinnan lisäksi syvää kasvatuksellista ammattitaitoa, jonka kautta perusopetukselle asetetut kasvatus- ja oppimistavoitteet voidaan saavuttaa. Yksi kasvatuksen osa-alueista on henkinen turvallisuus, jota tässä tutkielmassa tarkastelen.

Työ on luonteeltaan teoreettinen ja sen näkökulma on hermeneuttinen. Aineistona olen käyttänyt muun muassa kasvatustieteen, kasvatuspsykologian, nuorisotutkimuksen, musiikkikasvatuksen, musiikkiterapian sekä musiikkipsykologian tutkimuskirjallisuutta, joiden kautta olen pyrkinyt syventämään ymmärrystäni tutkittavasta ilmiöstä. Tarkastelen henkistä turvallisuutta sen kolmen osa-alueen kautta luvuissa 2–4. Peilaan näiden osa-alueiden tarkastelun kautta nousseita keskeisiä teemoja musiikinopetuksen kontekstiin niin opetussuunnitelman kuin musiikkikasvatuksen, -terapian ja -psykologian tutkimuksenkin valossa.

Tutkimuksessa käy ilmi, että oppilaan turvallisuus on kaiken kasvatus- ja opetustoiminnan perusta. Henkinen turvallisuus pohjautuu koko koulun toimintakulttuuriin, jossa musiikinopettaja voi toimia merkittävänä vaikuttajana. Turvallisuuden toteutuminen musiikintunnilla on opettajan ammattitaitoisen ja vastuullisen toiminnan seurausta. Oppilaiden psyykkisen, sosiaalisen ja pedagogisen turvallisuuden huomioimisen lisäksi musiikinopettajan on hyvä tiedostaa myös musisoinnin itsensä sisältämät turvallisuutta tukevat elementit. Keskeisimpiä tekijöitä oppilaan henkisen turvallisuuden tukemisessa näyttäisi olevan sekä opettajan että oppilaiden vuorovaikutuksen kehittäminen, ryhmänohjaus, työrauhan saavuttaminen, yhteisöllinen ja osallistava oppimisympäristö sekä opettajan taidokas pedagoginen toiminta.

Tutkimukseni kautta musiikkikasvattaja voi tarkastella omaa opetustaan ja vuorovaikutussuhdettaan oppilaisiinsa. Tämä tutkimus tuo myös uuden kasvatuksellisen näkökulman musiikinopettajakoulutukseen ja sen sisältöihin, joissa näkemykseni mukaan olisi hyvä painottaa aineenhallinnan lisäksi vahvaa kasvatuksellista osaamista.