Orkestroinnin ja äänenkuljetusrakenteen vuorovaikutus Mozartin pianokonserttojen KV 482 ja KV 491 hitaissa osissa

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan orkestroinnin suhdetta muotoon sekä äänenkuljetusrakenteeseen Mozartin pianokonserttojen Es-duuri, KV 482 ja c-molli, KV 491 hitaissa osissa. Osien äänenkuljetusrakennetta tutkitaan Schenker-analyysin avulla, ja orkestrointia pääasiassa professori Ertugrul Sevsayn terminologiaa käyttäen. Analyysi etenee lyhyen muotokuvauksen jälkeen äänenkuljetusrakenteeseen ja sitten orkestroinnista tehtyihin havaintoihin, joita tarkastellaan rinnakkain äänenkuljetusrakenteen kanssa. Tutkimuskysymys on, missä määrin soitinnuksen ja tekstuurin muutokset artikuloivat rakennetta. Kysymykseen vastataan 1) tutkimalla millä tavalla orkestrointi värittää sointulevityksiä ja äänenkuljetustapahtumia; 2) selvittämällä onko orkestroinnissa itsessään hierarkkista rakennetta; 3) pohtimalla voisiko orkestrointi yksin vaikuttaa äänenkuljetusanalyyttisiin valintoihin.

Tutkielman johtopäätöksenä on, että kyseisissä osissa orkestrointi artikuloi äänenkuljetusrakennetta värittämällä sointuprolongaatioita ja lineaarisia kulkuja sointivärikontrastein. Johtopäätös on odotettu, sillä kyseisissä osissa vierekkäiset musiikilliset jaksot ovat yleensä eri tavalla soitinnettuja. Pelkän pintatason värittämisen lisäksi orkestroinnissa on myös rakenteellisia piirteitä, jotka liittyvät äänenkuljetusrakenteen väli- ja syvän tason tapahtumiin; orkestrointi vahvistaa lavean tason tapahtumien yhteyttä sointivärillisin yhteyksin sekä alleviivaa äänenkuljetusrakenteen artikuloitumisen kannalta merkittäviä tilanteita voimakkain sointivärikontrastein. Orkestrointi ei kuitenkaan näytä yksinään perustelevan äänenkuljetusanalyyttisia valintoja – pikemminkin äänenkuljetusrakenteen analysoiminen auttaa hahmottamaan orkestroinnin rakenteellista merkitystä.