Pianistista soitonopettajaksi : tarinat naisten kokemusten merkityksellistäjinä

Abstract

The object of this study consists of the experiences of those women who, after having been educated as pianists, have become piano teachers. The data includes biographical interviews of thirteen female piano teachers which 1 conducted in years 2000-2001. My aim in this investigation is to understand the experiences the interviewees have had in the process of becoming piano teachers. 1 ask the following questions: What kinds of meanings do these women give to the experiences of their becoming piano teachers? In which ways do cultural stories give a model in recognizing and telling about experiences? In what ways could it be possible to enrich the reserve of cultural stories?

The approach is narrative-biographical. In the analysis of the data 1 use the analysis of narratives and the narrative analysis. 1 view the formation of experiences and the act of telling about them in relation to the life course of each individual. My presupposition is that the meaning of an individual experience is dependant on the personal meaning making structures that have been adopted during the whole life course of each individual. The surroundong culture with characteristic ways of telling about experiences have a big effect on the formation of personal meaning making structures.

The interviewed have lived and worked surrounded by the culture of Finnish music professionals. For this reason 1 have also examined the education which qualifies professional musicians as well as the cultural ways of telling prevailing in that context. In the first hand the intervieweed have socialized as piano players and performers, having also adopted the identity of a pianist. After that they have faced the task of getting socialized as instrumental teachers and starting to build the identity of a teacher. 1 examine the experiences of this transition from a narrative to another.

In this investigation becoming a piano teacher appears as an experience of ending up. The process is prolonged partly because the education primarily gives the qualification of performers and pianists. Becoming a piano teacher is not viewed as attractive because of the low estimation of teaching children with more or less fluctuating motivation. One central aim in this investigation is to enlarge the reserve of the cultural stories about professional musicians by giving more visibility to the experiences of piano teachers.

Tämän tutkimuksen kohteena ovat pianistiksi koulutettujen naisten kokemukset soitonopettajaksi tulemisestaan. Tutkimusaineistona ovat kolmentoista naispianonsoitonopettajan elämäkerralliset haastattelut, jotka tein vuosina 2000-2001. Tutkimustehtäväni on ymmärtää pianistin koulutuksen saaneiden naisten soitonopettajaksi tulemisen kokemuksia seuraavien kysymysten pohjalta: Millaisia merkityksiä naiset liittävät soitonopettajaksi tulemisensa kokemuksiin? Millaisia malleja kulttuuriset tarinat antavat kokemusten tunnistamiseen ja kertomiseen? Miten voitaisiin rikastuttaa kulttuuristen tarinoiden varantoa? ymmärtää pianistin koulutuksen saaneiden naisten soitonopettajaksi tulemisen kokemuksia seuraavien kysymysten pohjalta: Millaisia merkityksiä naiset liittävät soitonopettajaksi tulemisensa kokemuksiin? Millaisia malleja kulttuuriset tarinat antavat kokemusten tunnistamiseen ja kertomiseen? Miten voitaisiin rikastuttaa kulttuuristen tarinoiden varantoa? Lähestymistapani on narratiivis-elämäkerrallinen, ja aineiston analyysissa toteutan narratiivien sekä narratiivista analyysia.

Tarkastelen kokemuksen muotoutumista sekä kokemuksesta kertomista elämänkulkua vasten ja pidän lähtökohtana sitä, että kokemus merkityksellistyy kertojan koko elämän kontekstissa omaksuttujen merkitysrakenteiden kautta. Kyseisten rakenteiden syntyyn vaikuttavat ratkaisevasti ympäröivä kulttuuri ja sille ominaiset tavat kertoa kokemuksista.

Tämän tutkimuksen yhteydessä haastatellut soitonopettajanaiset ovat eläneet suomalaisessa musiikkiammattilaisten kulttuurissa. Tästä syystä olen myös tarkastellut musiikkiammattiin johtavaa koulutusta ja siihen liittyviä kulttuurisia kertomisen tapoja. Haastatellut ovat ensivaiheessa sosiaalistuneet soittajiksi ja omaksuneet pianistin identiteetin, minkä jälkeen on ollut vuoro sosiaalistua opettajan rooliin ja ryhtyä rakentamaan opettajan identiteettiä. Kyseistä siirtymää ja siihen liittyviä kokemuksia tarkastelen siirtymisenä narratiivista toiseen.

Soitonopettajaksi tuleminen näyttäytyi tutkimuksessa opettajaksi joutumisen kokemuksena. Prosessin pitkäkestoisuus johtuu osittain siitä, että koulutus valmistaa opiskelijoita ensisijaisesti esittäjiksi, pianisteiksi. Keskeistä soitonopettajaksi tulemisen vähäisessä kiinnostavuudessa on harrastajien parissa tehtävän opetustyön arvostuksen puute sekä opettajuutta käsittelevien kulttuuristen tarinoiden puuttuminen. Eräänä tutkimuksen tavoitteena onkin laajentaa soitonopettajuudesta kertovien kulttuuristen tarinoiden varantoa.