Sävellysteknisiä näkökulmia toistoon : Morton Feldmanin, Bernhard Langin, Salvatore Sciarrinon ja Bryn Harrisonin teoksissa

Abstract

Kirjallinen työni käsittelee sitä, miten toistoa on hyödynnetty 1900-luvun loppupuolella Bernhard Langin, Morton Feldmanin, Salvatore Sciarrinon sekä Bryn Harrisonin teoksissa. Lähtökohtani on sävellystekninen, ja työni keskittyy teosten yksityiskohtaiseen analysoimiseen toiston näkökulmasta. Tarkastelen toistoa sekä eksaktin toiston, että muunnetun toiston näkökulmasta. Eksaktilla toistolla tarkoitan harmoniaa, melodisrytmistä hahmoa tai muuta laajempaa hahmotusyksikköä, joka toistetaan sellaisenaan. Tulen liitämään tämän toistotyypin usein monesta eri parametristä koostuvaan yksikköön kuten eleeseen tai fraasiin. Muunnetulla toistolla tarkoitan harmoniaa, fraasia, melodisrytmistä hahmoa tai muuta laajempi hahmotusyksikköä, joka toistetaan muunnettuna. Analyysissä tulen tarkastelemaan eriasteisia ja -laajuisia muuntumisia.

Johdannossa käsittelen toistoa yleisemmällä tasolla ja määrittelen työni tavoitteet ja historiallisia näkökulmia toistoon. Johdantoa seuraa luku 2, joka käsittelee luuppeja. Aluksi puhun yleisesti luupeista ja sen määrittelystä. Tämän jälkeen esittelen eri menettelytapoja konstruoida ja luokitella luuppeja. Yleisemmän luuppeihin liittyvien käsitteiden purkamisen jälkeen siirryn tarkastelemaan yksityiskohtaisesti stä, miten säveltäjä Bernhard Lang on työskennellyt luuppien parissa sävellyksessä Differenz/wiederholung 1.2. Analyysini tulee käsittämään vain teoksen 30 ensimmäistä tahtia, jotka käyn läpi kronologisesti. Lopuksi arvioin, minkälainen vaikutus tämäntyyppisellä toistonkäsitellyllä on teoksen yleisidentiteetille.

Luku 3 tulee keskittymään Morton Feldmanin teokseen Piano and String Quartet. Ensin esittelen teoksessa esiintyviä toistotyyppejä havainnollistaen niitä esimerkein. Tämän jälkeen tarkastelen teoksen globaaleja toistorakenteista sekä muodontaa. Lopuksi siirryn harmoniaan ja siinä ilmeneviin toistostruktuureihin, ja pohdin toiston vaikutusta kuulokuvaan sekä teoksen yleisidentiteettiin.

Luvussa 4 käsittelen yksityiskohtaisesti Salvatore Sciarrinon teosta Codex purpureus ja siinä ilmenevää toistoa. Luokittelen ensin teoksessa esiintyvät eletyypit yksitellen. Analyysini perustuu ainoastaan omille havainnoilleni ja luokittelulleni. Jokaisen eletyypin kohdalla käyn kronologisessa järjestyksessä siinä esiintyvät eleet ja niiden variantit läpi. Yksityiskohtaisen eleiden luokittelun jälkeen pureudun teoksen muodontaan havainnollistaen sitä erilaisin taulukoin ja kaavioin. Lopuksi puhun vielä toiston roolista teoksessa, ja käyn läpi, miten eleet toistuvat ajassa ja minkälaisia toistotyyppejä teoksessa esiintyy.

Luku 5 tuo täysin uuden näkökulman toistoon ottamalla esimerkin säveltäjästä, joka hyödyntää toistoa varsin kompleksisen musiikin kontekstissa. Tässä luvussa käyn läpi, miten toistoa on hyödynnetty Bryn Harrisonin teoksessa Surface forms. Muihin analyyseihin verrattuna käsittelen teosta vähemmän yksityiskohtaisesti ja ainoastaan esittelen teoksessa käytetyt yleiset konseptit.

Luvussa 6 on johtopäätösten aika. Arvioin myös kirjallisen työni tuloksia ja teen yhteenvedon työstäni.