The singer in the ecclesiastical hierarchy : the early history of the order

Abstract

Tutkimus, jonka nimi suomennettuna on "Laulaja kirkollisessa hierarkiassa. Viran varhainen historia", käsittelee nykyisin kanttorina tunnetun viran syntyvaiheita, laulajien tehtäviä ja asemaa. Laulajan virkaa, tai ehkä pikemminkin säätyä, koskevat varhaisimmat säädökset ovat 300-luvun loppupuolella kootut Laodikean kirkolliskokouksen kanonit ja kirkkojärjestys Apostoliset Konstituutiot. Omaksi kirkolliseksi arvoasteeksi laulaja vakiintui vain itäisessä kristikunnassa. Lännessä puolestaan erityisesti lukijat ja diakonit näyttävät vastanneen laulamisesta, joskin yksittäisiä laulajia ja laulajaryhmien johtajia mainitaan siellä täällä aineistossa, joka ulottuu ensimmäisen kristillisen vuosituhannen jälkipuoliskolle saakka.

Tutkimus tarkastelee sekä kirkollisen laulamisen että kirkollisen hierarkian kehittymistä kirkon historian alusta alkaen. Tämä on välttämätöntä laulajan aseman ja roolin hahmottamiseksi, koska laulajan virka syntyy varsin myöhään muihin kirkollisiin virkoihin verrattuna. Yksi näistä aikaisemmista viroista kuuluu lukijalle, jota on pidetty paitsi laulajan edeltäjänä, myös itse asiassa laulajana, tapahtuihan kaikki lukeminen jumalanpalveluksissa resitoiden. Tutkimus etsii myös vastausta kysymykseen, mihin erillistä laulajan virkaa tarvittiin, mikäli lukijakin saattoi vastata laulamisesta.

Tutkimusaineisto koostuu sekä normatiivisista lähteistä, joita ovat kirkolliskokousten päätökset ja kirkkojärjestykset, että patristisen ajan kirjoittajien teksteistä. Aineiston tulkinnassa tuottavat ongelmia erityisesti kreikan-ja latinankielisten lähteiden näennäisesti yksinkertaiset ilmaisut, joille ei tahdo löytyä kiistatonta merkitystä. Tutkimusongelman ratkaisu ei avaudu teksteistä suoraan, vaan hahmottuu niihin sisältyvien aihetodisteiden kautta. Lukijan ja laulajan asemassa oli myös huomattava ero edellisen kuuluessa kirkolliseen hierarkiaan sen ensimmäisenä portaana; näin ollen jokainen alidiakoni ja ylempiin virkoihin kuuluva oli aikanaan palvellut lukijana. Laulaja puolestaan pysyi säädyssään, jonka sisälle ajan mittaan rakentui eri arvoasteita antiikin ammattikillan tapaan.

Kristillisen kirkon synty-ympäristössä vaikutti lukuisia uskontoja ja kultteja, joita sivutaan myös tutkimuksen aineistossa. Näiden kulttien mahdollinen vaikutus kirkon omaksumiin käytäntöihin ja erityisesti laulamiseen ja laulajiin taustoitetaan tutkimuksen johdantoon liitetyssä katsauksessa. Pakanallisten kulttien soitinmusiikki torjuttiin, mutta sanaston ja hierarkian alueilla löytyy luonnollisia yhtäläisyyksiä. Juutalaisuuden perintö ilmenee muun muassa siinä, että kristityt kirjoittajat käyttivät vanhan liiton elementtejä kirkollisten virkojen ja säätyjen esikuvina.

Laulajan viran varhaisvaiheet esitetään ensimmäisiltä kristillisiltä vuosisadoilta säilyneiden dokumenttien kautta, jotka esitellään järjestelmällisesti. Näin ollen tutkimus palvelee myös alan perusteiden hakuteoksena.

The present study examines the origin and the early phases of the ecclesiastical order of the singer, nowadays generally called cantor. The constitutive regulations concerning the order derive from the late fourth century in the canons of the Synod of Laodicea and the Apostolic Constitutions. The order of the singer was established in eastern Christendom, while in the West, it never was added to the ranks of the ecclesiastical hierarchy. There, the members of other ecclesiastical grades answered for the psalmody, although allusions to singers occasionally appear. The study period extends to the seventh century CE.

The development of both ecclesiastical singing and the hierarchy is treated from the beginning of the history of the Church. This is necessary for identifying the standing and the role of the singer, whose order emerges rather late in comparison with other ecclesiastical orders. One of the earlier orders belongs to the reader, who is considered to have preceded the singer, but also to have been one, as all reading was performed in recitation. The study also aims to define why a separate order of the singer was needed, if the reader was able to execute these duties as well.

The materials include both normative sources, consisting of the canons of ecclesiastical councils and church orders, and texts of the patristic authors. In the interpretation of the materials, some Greek and Latin expressions, simple in appearance, cause problems as their unambiguous meaning is difficult to define. The sources do not furnish a direct answer to the study question, which is solved with the aid of circumstantial evidence and secondary sources.

The orders of the reader and the singer did not share a similar standing in the hierarchy. The order of the reader formed the lowest rank of the ecclesiastical hierarchy; thus, every member of the higher orders had served as a reader. The singer remained in his rank, which, eventually, established a hierarchy of its own, in the manner of a trade guild.

The Christian Church emerged among an abundance of religions and cults, which also appear in the materials of this study. The issue of how far these cults influenced the practices adopted by the Church, or its singing and singers, is addressed in a brief survey appended to the introduction and commented on in the conclusions of the study. The instrumental music of the heathen cults was rejected, but natural similarities appear in the vocabulary and the hierarchy. The inheritance of Judaism is evident, not only in the use of the Psalter and other Holy Scriptures, but also in the references to the Old Covenant elements as models for the ranks of the ecclesiastical hierarchy.

The study systematically introduces the essential documents relating to the topic, thus serving also as a work of reference.