Toistuvat toccatat : Kalevi Ahon Pianokonsertto nro 1

Abstract

The study focuses on Kalevi Aho's (1949–) Piano Concerto Nr 1. This work, complex both rhythmically and melodically, was first inspired by the mathematical concept of cyclic numbers. The material of the concerto is based on a 16-tone row deriving from cyclic numbers.

The author is mainly interested in the piano texture of the work. She asks whether there are certain elements of texture that are similar to other works of the composer. Having played the complete works of Aho, the author's experience as a pianist helps her find special characteristics in the music. In this study she distinguishes seven types of piano texture and discusses their significance to the pianist's interpretations.

The main focus in this text is articulating the pianist's way of working while learning a complex contemporary piece of music. Therefore, the author describes her own rehearsing process of the concerto by introducing and comparing the different methods used while rehearsing the piece. She also discloses how the elements of the piano texture were found during this process. Her previous knowledge on the composer's other works played a significant role in this.

Kirjoitus käsittelee Kalevi Ahon (1949–) ensimmäistä pianokonserttoa ja sen harjoittelua. Vuonna 1989 valmistunut teos edustaa pluralistina pidetyn säveltäjän rytmisesti ja melodisesti kompleksista 80-luvun tuotantoa jälkisarjallisine vivahteineen. Konsertto on saanut alkuinnoituksensa matemaattisesta ideasta, sykliseen lukuun perustuvasta 16-sävelisestä rivistä. Tähän ideaan myös linkittyy neliosaisen konserton dramaturginen kokonaiskaarros, sillä kunkin osan tunnelma heijastelee tapaa, jolla säveltäjä on käyttänyt riviä.

Kirjoittaja tarkastelee työssään erityisesti konserton pianotekstuuria ja kysyy, ovatko Ahon käyttämät pianotekstuurin elementit konsertossa samankaltaisia kuin hänen muissa pianoteoksissaan. Yhtäläisyyksiä on etenkin 80-luvun pianoteosten välillä. Näitä yhteisiä tekijöitä on eritelty tekstissä jaottelemalla ne seitsemään eri tekstuurityyppiin. Kategorisointi perustuu kirjoittajan omiin kokemuksiin Ahon koko pianotuotannon soittamisesta. Tekijä pohtii, miten toistuvat tekstuurin elementit ja niiden peruskaraktäärit vaikuttavat pianistin tulkintoihin.

Tekijän tausta pianistina on tekstissä voimakkaasti läsnä. Pianotekstuurin yhteiset elementit löytyivät konserton harjoitteluprosessin myötä, soittamalla. Siksi kirjoittaja kuvaa konserton harjoitteluprosessia ja pohtii erilaisten harjoittelutapojen mielekkyyttä vaikean nykymusiikkiteoksen opettelussa. Kirjoitus tuo esiin millä tavoin pianisti voi hyödyntää aiemmin oppimiaan harjoittelumetodeita, soveltaen niitä joustavasti uusien haasteiden äärellä. Esille nousi erityisesti näkökulman vaihtamisen tärkeys esiintymisvarmuuden lisääjänä ja luovuuden ylläpitäjänä harjoitteluprosessissa.

Omaa harjoitteluprosessiaan kirjoittaja tarkastelee harjoittelupäiväkirjan ja nauhoitteiden avulla. Soittokokemuksen ja esittäjän analyysin tuloksena Ahon konsertolle hahmottuu pianotuotannossa toistuvien tekstuurielementtien kautta tiettyjä tunnistettavia karaktäärejä. Havainnot auttavat pianistia sekä teoksen teknisessä hallinnassa että tulkinnan muodostumisessa. Kirjoittaja myös hahmottelee Ahon konsertolle abstraktia juonta säveltäjän oman kerronnallisuuskäsitteistön kautta.