Transkriptio pianistin muusikkouden avartajana

Abstract

Opinnäytekokonaisuuden tehtävänä oli tutkia klassisen taidemusiikin transkriptiota pianistisista näkökulmista ja selvittää käytäntölähtöisesti, mikä on transkription merkitys pianistin oppimisessa ja työssä. Kehittämistavoitteena oli tuottaa tietoa transkription pianopedagogisista mahdollisuuksista. Opinnäytekokonaisuudessa tukeuduttiin hermeneuttiseen lähestymistapaan, kokemuksellisen tutkivan toiminnan ajatukseen sekä pragmatistiseen tiedonkäsitykseen.

Opinnäytekokonaisuus koostui kuudesta eri osiosta ja niiden muodostamasta vuorovaikutuksesta. Osioita olivat transkription käsitteellinen ja historiallinen tarkastelu esimerkkitapauksena Franz Lisztin Winterreise-transkriptio, pedagoginen kokeilu, orkesteriteosten transkribointi pianolle, transkriptioiden soittaminen ja esittäminen konsertissa, asiantuntijahaastattelut sekä raportointi. Käsitteellinen ja historiallinen tarkastelu loi tietoperustaa muiden osioiden tarjoaman aineiston tulkintaan. Pedagogisessa kokeilussa selvitettiin, kuinka transkriptiota voi menestyksellisesti soveltaa pianonsoiton opetuksessa. Jean Sibeliuksen orkesteriteosten Tuonelan joutsen sekä Sinfonia nro 1, Finaali transkriboinnin ja soittamisen tarkoitus oli edesauttaa toiminnallisista ja taiteellisista näkökulmista tutkimuksellisen kohteen ymmärtämistä. Kolmen huippupianistin, Zoltán Kocsisin, Olli Mustosen ja Ferenc Radosin avoimilla teemahaastatteluilla kerättiin erityistietämystä transkriptiosta.

Transkriptio määriteltiin sävellyksen siirroksi alkuperäisestä instrumentaatiosta eri instrumentaatiolle. Transkriptiot jaoteltiin esittämistä varten tehtyihin taiteellisiin sekä opiskelua varten tehtyihin käytännöllisiin transkriptioihin. Lisäksi pianolle sävelletyn musiikin lähestymistä orkesteri- tai vokaalimusiikin kuvittelun avulla kutsuttiin kuvitteelliseksi transkriptioksi. Orkesterimusiikin taiteelliset pianotranskriptiot jaoteltiin karkeasti kolmeen kategoriaan: ensiksi orkestraalisiin transkriptioihin, joissa pianolla pyritään orkesteri-illuusion luomiseen, toiseksi pianistisiin transkriptioihin, joissa orkesterimusiikki muunnetaan mahdollisimman pianistiseksi, sekä kolmanneksi teoksen henkeä korostaviin transkriptioihin, joissa instrumentaation merkitys on toissijainen.

Transkriptio on yksi musiikkiteoksen representaation muoto, joka voi tuottaa emotionaalisesti samankaltaisen elämyksen kuin alkuperäisen sävellyksen kokeminen. Taiteelliseen transkriptioon sisältyy usein jokin elementti, jota alkuperäinen sävellys ei itsessään sisällä ja jonka transkription tekijä sovituksessaan luo. Luova elementti on kuitenkin onnistuneessa transkriptiossa sopusoinnussa alkuperäisen musiikin ideaan. Taiteellinen transkriptio on enemmän kuin alkuperäisen teoksen eheyttä vaaliva siirtokirjoitus.

Transkriptiolla todettiin olleen keskeinen tehtävä klaveerimusiikin historiallisessa kehityksessä ja monien pianistien muusikkouralla. Pianistien sointikäsitysten tarkastelu paljasti kuinka pianosointia rinnastetaan orkesterisointiin ja kuinka kaukana toisistaan ovat pianistien puhe pianosoinnista ja tieteellisen tutkimuksen havainnot pianosointiin vaikuttavista tekijöistä.

Transkription avulla on laajennettu piano-ohjelmistoa ja musiikintuntemusta ja edistetty pianonsoittotekniikkaa. Moderni pianotekniikka on kehittynyt paljolti romantiikan transkription ansiosta.

Transkriptio voi suoraan tai epäsuorasti tarjota pianistille välineitä löytää mielekkäitä tapoja jäsentää musiikkia fraseerauksen, artikuloinnin, sointibalanssin, tempon- ja rytminkäsittelyn suhteen sekä rikastaa pianoteosten tulkintaa, oppimista ja opetusta. Transkriptio vahvistaa mielikuvitusta ja auttaa pianistia muodostamaan sointi-ideaalejaan, joihin vaikuttava musiikin tulkinta ja soitto perustuvat. Transkription havaittiin olevan yksi parhaista menetelmistä huolellisen kuuntelun oppimiseen. Transkriptiot ovat olleet tärkeä väline myös pianistien taiteilijaimagon luomisessa.