Urkujen hankinnan eteneminen Kolmen pohjoissuomalaisen seurakunnan urkuhankinnat

Abstract

Tutkimuksen aiheena oli selvittää miten urkujen hankinta etenee ja miten seurakuntien, urkurakentajien ja asiantuntijoiden erilaiset toimintatavat vaikuttavat hankkeen etenemiseen. Sain työhöni aineistoa Kirkkomusiikki- ja Organum-lehtien artikkeleista, urkurakentajien ja asiantuntijoiden haastatteluista, internetistä sekä Haukiputaan, Iin ja Pudasjärven seurakunnista. Tarkastelen tutkielmassani lähemmin seurakuntien urkuhankintojen vaiheita, tarjouspyynnön tekemistä, tarjousten vertailua ja urkurakentajan valintaa.

Tutkin aluksi urkujen hankintaa yleisellä tasolla ja tarkastelen kansallista julkisia hankintoja koskevaa lakia ja EU:n ohjeita. Sen jälkeen vertailen esimerkkiseurakuntien urkuhankintoja keskenään ja pohdin, miten eri tahojen erilaiset toimintatavat ovat vaikuttaneet hankkeen etenemiseen. Kiinnitin huomiota siihen, miten hyvin urkutoimikunnat tietävät tarjouspyyntöä tehdessään minkälaisen soittimen ne haluavat ja miten selkeästi toiveet ilmaistaan tarjouspyynnössä. Kiinnitin huomiota tarjousten käsittelyyn ja siihen, valittiinko tarjouskilpailun voittaja tarjouspyynnössä mainituilla perusteilla. Selvitin myös, mistä mahdolliset ongelmat johtuivat ja pohdin, olisiko seurakunta voinut estää ongelmien syntymisen jotenkin.

Tutkimissani urkuhankinnoissa hankaluudet johtuivat lähinnä siitä, etteivät seurakunnat saaneet tarjouspyyntöä vastaavia tarjouksia. Syynä tähän olivat epäselvyydet tarjouspyynnössä ja toisaalta urkurakentamoiden huolimattomuus tai ymmärtämättömyys. Iin ja Pudasjärven urkuhankintojen ongelmia käsiteltiin markkinaoikeudessa. Seurakuntien luottamuselinten, arkkitehtien, museoviraston tai muiden tahojen kanssa ei vaikuttanut olevan hankaluuksia. Urkuhankinnan käsittely markkinaoikeudessa on harmillista seurakunnan ja urkurakentajan kannalta, koska se voi venyttää hankintaa ajallisesti jopa vuodella. Tällöin urkurakentamon on vaikea suunnitella töitä tuleville vuosille ja seurakunta joutuu odottelemaan urkujen rakentamisen aloittamista. Oikeuskäsittely on myös kallista. Maksajaksi joutuu joko valittaja eli hakemuksen tekijä tai seurakunta. Oikeuskäsittely antaa myös negatiivista julkisuutta, mikä muokkaa mielikuvaa seurakunnan toiminnasta, uruista ja urkutaiteesta.