Mielikuvilla tietoiseksi : oppilaslähtöinen palaute laulupedagogiikassa.

Abstract

Tässä tutkimuksessa tutkin sitä, missä määrin mielikuvia voidaan käyttää laulupedagogiikan apuvälineenä ja kuinka niihin liittyviä väärinkäsityksiä olisi mahdollista välttää. Asiantuntevan laulupedagogiikan asemaa on tarpeen parantaa sekä sen keinovalikoimaa kehittää ja tutkia, jotta äänenkäytön ongelmilta vältyttäisiin ja äänihygienian edistäminen saisi ansaitsemaansa jalansijaa koulutuspoliittisessa keskustelussa ja päätöksenteossa. Laulamiseen liittyvät toiminnot tapahtuvat suurilta osin näkymättömissä kehon sisällä ja ovat samalla usein henkilökohtaisia, koska instrumenttina toimii laulajan oma keho. Sanallista palautetta ei usein voida laulupedagogiikassa antaa pelkästään tekniseen terminologiaan tukeutuen, koska termien taustalla olevista kehotuntemuksista pitää ensin tulla tietoiseksi. Siksi mielikuvien käytöllä on perusteltu asema. Tahdoin kuitenkin selvittää sitä, kuinka paljon mielikuviin kannattaa tukeutua ja miten oppilaslähtöisen palautteen antamista laulupedagogisessa tilanteessa on ylipäänsä aiemmin tutkittu. Käytin teoreettisena viitekehyksenäni oppilaslähtöisyyttä, koska se tarjosi näkökulmana mahdollisuuden tarkastella oppilaskohtaisiin eroavaisuuksiin suhtautumista ja niiden huomioimista opetuksessa.

Tutkimukseni on systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jossa tutkimuskysymykseni oli:

Millainen on mielikuvien ja fysiologisten termien suhde oppilaslähtöisessä palautteessa laulupedagogiikan kontekstissa? Laulupedagogiikan monimutkaisuus tuli esiin jo käsiteluvussa, jossa määrittelin muutamia keskeisimpiä lauluteknisiä käsitteitä. Lähdekirjallisuudessa teknisistä termeistä kirjoitettiin monenlaisista näkökulmista erilaisia mielikuvia hyödyntäen, mikä osoitti niiden moniselitteisyyden. Jonkun mielikuvan ollessa toiselle oppilaalle toimiva, ei sama mielikuva toimi toiselle välttämättä lainkaan.

Tutkimukseni mukaan rakentava palautetilanne sisältää opeteltavan asian havainnollistamista sekä mielikuvin että auditiivisin esimerkein. Mielikuvia tulisi sijoittaa oppilaalle jo tutun kokemusympäristön piiriin. Havainnollistamisen lisäksi opeteltavan toiminnon voi liittää tekniseen termistöön, mikäli se koetaan oppimista edistäväksi. Laulupedagogin on myös tärkeää kannustaa asioiden itsenäiseen havainnoimiseen ja toisaalta myös vertaisoppimisyhteisöjen pariin. Rento ilmapiiri ja oppilaan osallistaminen opetuksen suunnitteluun myös lisäävät palautetilanteen sujuvuutta.