Explorations and reflections on teaching, habits of thought and dialogue after a visit in Al Arroub 2017 as a feminist : complex comparison between gender understandings and art pedagogy

Abstract

In this written work, I refer to bell hooks in my intersectional exploration of feminism. I also refer to Leena-Maija Rossi's ideas of gender pressure and stereotypical structures, in order for the research to have an intercultural effect. My research question "Explorations and reflections on teaching, habits of thought and dialogue after a visit in Al Arroub 2017 as a feminist: Complex comparison between gender understandings and art pedagogy" guides the research throughout this work. To broaden my academic understanding towards a mindset of learning, I look into Jack Mezirow's theory of habits of thought. To study my pedagogical development, I review Paulo Freire's theory of dialogue. Throughout this thesis, I study the effect of dialogue and gender stereotypes in social situations in art pedagogical context. This research is based on three auto narratives of situations where I have been in a role of either art pedagogue, pupil or student. In the first auto narrative, I am in a position of a student in a primary school in Kouvola, 2004. The second auto narrative is from a time of my second university year in London in 2015. In the third piece of data in the form of an auto narrative, I was completing a teaching practice module in Palestine from the University of the Arts Helsinki's Master's Degree Programme in Dance Pedagogy. I reflect my pedagogical progress based on these three experiences, in order to understand the context of gender pressure in learning situations. I examine my own feelings, thoughts and learning. I reflect my pedagogical development on the theories, auto narratives and my personal blog post from 2017. The research method for my analysis is phenomenology-hermeneutic approach. I am reflecting Leena Rouhiainen to maintain a connection between artist work and research method. I write about authority, use of language, feelings, jealousy, judgement, facilitating and listening. In this work, I examine my development in pedagogical practices and theoretical understanding. I have transformed personal experiences into a platform to learning.

Tämä tutkielma on Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun tanssinopettajan maisteriohjelman lopputyö. Maisterityössäni tutkin taidepedagogisen praktiikan muutosta feministisen teorian näkökulmasta. Tutkielman teoreettinen viitekehys perustuu bell hooksin intersektionaalista feminismiä käsitteleviin kirjoituksiin. Painottaessani tutkimuksen kulttuureiden välistä luonnetta viittaan myös Leena-Maija Rossin sukupuolten paineita ja niiden stereotyyppisiä rakenteita käsitteleviin teksteihin. Näiden pohjalta reflektoin omaelämänkerrallista aineistoani. Tutkin dialogin merkitystä taidepedagogisissa tilanteissa. Näissä tilanteissa teoreettinen osuus pohjautuu Paulo Freiren ajatuksiin. Tutkimusmetodi on fenomenologis-hermeneuttinen. Hyödynnän lopputyössäni myös praktiikan realiteetteja. Peilaan Leena Rouhiaisen ajatuksiin ylläpitääkseni käytännöllisen pedagogiikan ja tutkimusotteeni suhdetta. Kokemuksia, tunteita, tilanteita ja merkityksiä jäsennän kolmen omaelämänkerrallisen tapauskuvauksen kautta. Lähestymistapani tutkielman aineistoon on taidepedagoginen. Narratiivien analysoinnissa dialogi, feministinen tutkimus sekä yksilöllisen ajatusmallin tarkastelu toimivat lähtökohtina. Keskeinen osa tutkielmani teoreettista osuutta ovat Jack Mezirowin teoriat ajatusmallien kuvaamisesta. Tutkielma perustuu kolmeen omaelämänkerralliseen kertomukseen tilanteista, joissa olen ollut oppilaan, opiskelijan tai taidepedagogin asemassa. Nämä narratiivit todentavat kulttuureiden välisiä tilanteita. Kertomukset muodostavat aineiston, jonka pohjalta tutkin omia olettamuksiani sukupuolesta ja stereotypioiden ilmentymistä. Ensimmäinen osa aineistoa on kertomus Kouvolasta vuodelta 2004, jolloin olin oppilaana peruskoulun tanssinopetuksessa. Toinen narratiivi on vuodelta 2015. Opiskelin tuolloin nykytanssia Lontoossa Trinity Laban konservatoriossa. Kolmas aineistoni on vuodelta 2017 ja kertoo tilanteesta, jossa olin tanssinopettajana. Suoritin tällöin opetusharjoitteluani osana Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun tanssinopettajan opintoja Al Arroubissa Palestiinassa. Näiden kolmen kertomuksen pohjalta reflektoin kokemuksiani sukupuolen asettamista paineista taideopetuksessa. Tarkastelen pedagogin vastuuta dialogin ylläpitäjänä. Tässä työssäni pohdin lisäksi sukupuoleen liittyvien ajatusmallien mielekkyyttä tanssinopetuksessa. Kirjoitan auktoriteetin kokemisesta, kielen merkityksestä, tunteista, kateudesta, tuomitsemisesta, fasilitoimisesta ja kuuntelemisesta. Tutkimukseni tavoite on ymmärtää pedagogisen kehityksen mahdollisuuksia ja muuttujia. Olen käyttänyt omaelämänkerrallisia kertomuksiani alustana oppimistapahtumalle. Tutkielmani yhdistelee kommunikaation, taiteen ja kohtaamisen analyysejä. Siten muodostuu tietoa taidepedagogisesta ymmärryksestä.