"En pyrkinyt johtajaksi" : tapaustutkimus teatterinjohtajuudesta pienissä ja keskisuurissa helsinkiläisteattereissa

Abstract

Tämä tutkielma tutkii teatterinjohtajuutta pienissä ja keskisuurissa ei-kunnallisissa helsinkiläisteattereissa. Tavoitteena on vastata seuraaviin kysymyksiin: 1) Miten teatterinjohtajaksi päädytään? 2) Mikä ohjaa teatterinjohtajan työtä ja päätöksentekoa? 3) Miten johtajat itse kokevat työnsä johtajina? Tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat ovat teatterin- ja johtajuustutkimuksessa. Keskiössä ovat rakenteet ja arvot: nähdäänkö teatteri ensisijaisesti työpaikkana vai uutta luovana taidelaitoksena? Mikä kaikki vaikuttaa teatterinjohtajien työhön – niin taidelaitoksen sisällä kuin yhteiskunnallisellakin tasolla? Lisäksi perehdytään sekä yksilö, - että jaettuun johtajuuteen. Tutkimuksen aineisto koostuu viiden helsinkiläisen teatterinjohtajan haastattelusta. Mukana on sekä valtionosuutta saavia, että rahoituslain ulkopuolisia teattereita. Haastattelut on tehty narratiivisellä haastattelumetodilla. Tämän tutkimuksen mukaan: 1) teatterinjohtajaksi päädytään usein epävirallista reittiä pitkin. 2) Johtajan työtä ohjaavat lukuisat sisäset ja ulkoiset vaikuttimet, kuten kulttuuripolitiikka, rahoittajat, rakenne, brändi, yleisön odotukset, henkilökunnan sisäiset suhteet, sekä resurssit. 3) Johtajat määrittelivät työlleen kolme yleisesti tunnistettua päätehtävää: talousjohtaminen, taiteellinen johtaminen, sekä henkilöstöjohtaminen. Lisäksi suhteet yhteiskunnallisiin päätäjiin koettiin merkityksellisiksi. Tutkimustulosten mukaan teatterinjohtajien työnkuva koettiin yllättävän laajana, työ melko yksinäisenä ja taloudelliset resurssit niukkoina. Henkilöstöhallinnon taidoista löytyi myös puutteita. Rahoituslain ulkopuolisissa teattereissa taloudelliset paineet koettiin kovemmiksi ja niiden katsottiin vievän enemmän energiaa taiteelliselta puolelta kuin valtionosuutta nauttivissa teattereissa. Johtajan työ koettiin enimmäkseen hallinnolliseksi työksi, jossa oma taiteellinen työ väistyy usein taka-alalle. Tutkielman lopussa pohditaan konkreettisia parannusehdotuksia ongelmakohtiin, sekä esitellään visio täydellisistä puitteista teatterinjohtajan työlle.