Co-constructing globalizing music education through an intercultural professional learning community - A critical participatory action research in Nepal
Timonen, Vilma (2020)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-329-171-3
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-329-171-3
Tiivistelmä
This doctoral dissertation addresses the increasing diversity in globalising 21st-century
societies through an intercultural, inter-institutional critical participatory action
research (PAR) project that engaged music educators and teacher educators from
Finland and Nepal in collaborative learning. The inquiry is based on a social and educational vision according to which collaborative learning across national and institutional borders is seen as a powerful way for music teacher education to respond to the
growing challenges of diversity. The PAR design highlights a more democratic, inclusive,
and balanced approach to research and, as such, aims to challenge the Western
hegemony in academic knowledge production. The inquiry is furthermore based on
the conviction that the need for decolonising music teacher education is both real and
imminent and can be effectively addressed through creating collaborative learning
opportunities for educators from diverse backgrounds. Following the works of Arjun
Appadurai, we should consider the right to research a universal right, and by inclusively
expanding its reach we can provide opportunities to navigate through different
knowledge paths and realize the potential to rejuvenate music teacher education
practices and research both locally and globally.
The inquiry was guided by the following research questions: 1) What kinds of potentials
and constraints does critical collaborative intercultural educational development
work hold for a) music educators’ professional development, b) music teacher
education practices and, c) music education scholarship? 2) What kinds of politics
were involved in the critical intercultural educational development work between the
Finnish and Nepali music educators and researchers? These research questions were
answered in three peer-reviewed, single and co-authored articles published in international
publications, each guided by their own sub-questions; the complete texts
can be found in the appendices of this summary. The empirical material of this inquiry
was generated from 2013- 2019 during the process of manifold collaborative activities
among Finnish and Nepali music educators working towards educational devel-
opment at individual, institutional, and global levels. The analysis utilises theoretical
lenses from the disciplines of music and music teacher education research, intercultural
(music) education research, professional learning, and organizational studies.
Article I illustrates how intercultural collaborative educational work is inevitably
shaped by the affective actions and organisational micropolitics that are inherent
to the process of the participating educators’ professional re-invention. The article
points out the necessity of incorporating the emotional dimensions of educators’ lives
as central elements in any educational development work. Article II scrutinizes the
Finnish-Nepali collaboration through the theoretical lenses of a professional learning
community (PLC), and, explores how the features of PLC acted as catalysts or constraints
in the process of intercultural educational development work. Further to that
point, article II illustrates the nature of learning that took place in the intercultural
PLC and argues that collaborative learning should be embedded in the institutional
structures of music teacher education. Article III explores the ambivalent duality in
the risk of manifesting colonial power during such work, and the potential for the
transformation of professional identity omnipresent in intercultural dialogues. The
findings of article III highlight the potential for epistemic reflexivity in such intercultural
interactions, but similarly illustrate how the colonial setting inevitably frames
the dialogue and leaves the politics of reflexivity open, with no final answers being
proffered.
The discussion then expands upon the potentials and constraints of the critical collaborative
intercultural educational development work for music educators’ professional
learning, professional education, and research. Leaning on the work of Gert
Biesta, it argues that ensuring music teaching that is educational requires supporting
music educators to take a stance as critical knowledge workers that are supported
in developing ethically engaged music teaching practices through research. The discussion
emphasises that the efforts of co-constructing globalizing music education
call for developing trust on multiple levels. Music educators need support to develop
trust in their own abilities in uncertain situations, and they need to be seen as trusted
active agents of change within their institutions. The institutional development
in music teacher education calls for developing systematic collaborative practices
that support the ability of music teacher institutions to act as innovative knowledge
communities, both locally and globally. Moreover, it is argued that music education
research would benefit from developing trust in multivoiced knowledge production,
which would be supported by critical, participatory, and interdisciplinary research
approaches. Finally, the discussion offers a vision for a 21st-century globalizing music
education, in which music education is elevated by providing music educators
opportunities for ongoing critical collaborative professional learning in institutions
that can be characterized as innovative knowledge communities. This vision highlights
the belief that engaging practitioners in critical, multivoiced, and collaborative
research can provide a compelling environment for rejuvenating research ideas,
and also contribute meaningfully to co-constructing the future of music education.
The research has been conducted as part of a larger research project, “Global visions
through mobilizing networks: Co-developing intercultural music teacher education
in Finland, Israel, and Nepal”. Tässä artikkelimuotoisessa väitöskirjassa raportoidaan kulttuurien ja instituutioiden
välinen kriittinen, osallistava toimintatutkimus (PAR), joka käsittelee globalisoituvien
2000-luvun yhteiskuntien lisääntyvää monimuotoisuutta. Tutkimuksessa
tarkastellaan musiikin opetuksen ja tutkimuksen käytäntöjä ja niiden kehittämisen
mahdollisuuksia ja haasteita suomalaisten ja nepalilaisten musiikinopettajien ja
opettajankouluttajien yhteistoiminnallisen ammatillisen kehittymisen ja oppimisen
prosessin kautta. Tutkimus perustuu sosiaalis-kasvatukselliseen näkemykseen,
jonka mukaan kansalliset ja institutionaaliset rajat ylittävä, kollaboratiivinen oppiminen
nähdään tapana vastata monimuotoisuudesta aiheutuviin haasteisiin musiikinopettajien
koulutuksessa, opettajien ammatillisen kehittymisen prosesseissa sekä
musiikkikasvatuksen tutkimuksessa. PAR-malli korostaa demokraattisempaa, osallistavampaa
ja tasapainoisempaa lähestymistapaa tutkimukseen ja pyrkii sellaisenaan
haastamaan länsimaista hegemoniaa akateemisen tiedon tuottamisessa. Lisäksi
tutkimuksen taustalla on käsitys musiikinopettajien koulutuksen dekolonisaation
tarpeesta, johon voidaan vastata muun muassa luomalla yhteistyömahdollisuuksia
erilaisista taustoista peräisin oleville kouluttajille. Työ kiinnittyy Arjun Appadurain
teorioihin, joiden mukaan oikeus tutkimukseen ja tutkittuun tietoon on yleismaailmallinen
perusoikeus. Inklusiivisuus akateemisessa tiedontuotossa ja tutkimuksellisen
osaamisen kehittäminen mahdollistavat koulutus- ja tutkimuskäytäntöjen uudistamisen
sekä paikallisesti että globaalisti.
Tutkimusta ovat ohjanneet seuraavat tutkimuskysymykset: 1) Millaisia mahdollisuuksia
ja haasteita kriittinen, kulttuurienvälinen koulutuksen kehittämistyö sisältää
a) musiikinopettajien ammatilliselle kehitykselle, b) musiikinopettajien koulutuskäytännöille
ja c) musiikkikasvatuksen tutkimukselle? ja 2) Millaista politiikkaa
liittyy suomalaisten ja nepalilaisten musiikinopettajien ja tutkijoiden kriittiseen,
kulttuurienväliseen koulutuksen kehittämistyöhön? Tutkimuskysymyksiin vastattiin
kolmessa vertaisarvioidussa artikkelissa, jotka on julkaistu kansainvälisissä jul-
kaisuissa. Kutakin artikkelia ohjasivat erityiset alakysymykset. Tutkimuksen empiirinen
aineisto syntyi kriittisessä toimintatutkimuksessa vuosina 2013–2019, jonka
puitteissa suomalaiset ja nepalilaiset musiikinopettajat työskentelivät kohti koulutuksen
kehittämistä yksilöllisellä, institutionaalisella ja globaalilla tasolla. Analyysissä
hyödynnetään teoreettisia linssejä musiikin ja musiikinopettajien koulutuksen,
kulttuurienvälisen (musiikki)kasvatustutkimuksen, ammatillisen oppimisen ja
organisaatiotutkimuksen aloilta. Artikkelissa I analysoidaan, kuinka kulttuurienvälistä
ja yhteistyöhön perustuvaa koulutusyhteistyötä väistämättä värittävät erilaiset
sosio-emotionaaliset ulottuvuudet, jotka asettavat tietyt reunaehdot osallistuvien
opettajien ammatillisen kehittymisen prosesseille. Analyysissa nostetaan esiin tarve
sisällyttää emotionaaliset ulottuvuudet keskeisiksi tekijöiksi missä tahansa koulutuksen
kehittämistyössä. Artikkelissa II tarkastellaan Suomen ja Nepalin välistä yhteistyötä
ammatillisen oppimisyhteisön (PLC) käsitteen näkökulmasta ja tutkitaan,
miten PLC:n ominaisuudet toimivat katalysaattoreina tai haasteina kulttuurienvälisessä
koulutuksen kehittämistyössä. Artikkeli II havainnollistaa suomalais-nepalilaisessa
kulttuurienvälisessä PLC: ssä tapahtunutta oppimisen luonnetta. Artikkeli III
tarkastelee episteemisen refleksiivisyyden mahdollisuutta kulttuurienvälisessä ammatillisessa vuorovaikutuksessa ja analysoi, kuinka kolonialismi väistämättä värittää
interkulttuurista dialogia. Tämä kaksitahoisuus on leimallista kulttuurien väliselle
koulutuksen kehittämistyölle, jossa refleksiivisen politiikan kysymykset jäävät avoimeksi.
Tiivistelmän diskussio laajentaa ymmärrystä kriittisen, kollaboratiivisen ja kulttuurienvälisen
koulutuksen kehittämistyön mahdollisuuksista sekä haasteista musiikinopettajien
ammatilliselle oppimiselle, ammatilliselle koulutukselle ja tutkimukselle.
Gert Biestaa mukaillen väitöskirja argumentoi, että kasvatuksellisesti mielekkään
musiikinopetuksen varmistaminen edellyttää, että musiikinopettajat nähdään kriittisinä
tietotyöntekijöinä, joita tutkimuksellisuuteen kannustamisen avulla tuetaan
eettisesti sitoutuneiden musiikin opetuskäytäntöjen kehittämisessä.Työn päätelminä
esitetään, että globalisoituvan musiikkikasvatuksen jaettu kehittämistyö edellyttää
luottamuksen kehittämistä yksilöllisellä, institutionaalisella sekä globaalilla ta-
solla. Yhtäältä musiikinopettajat tarvitsevat tukea kehittääkseen luottamusta omiin
kykyihinsä muuttuvissa toimintaympäristöissä, ja heidät olisi nähtävä luotettuina,
aktiivisina muutoksen tekijöinä omissa organisaatioissaan. Toisaalta musiikinopettajakoulutuksen
kehittäminen edellyttää järjestelmällisten yhteistyökäytäntöjen
kehittämistä, jotka tukevat musiikin opettajakoulutuslaitosten kykyä toimia innovatiivisina
tietoyhteisöinä sekä paikallisesti että maailmanlaajuisesti. Lisäksi työssä
argumentoidaan, että musiikkikasvatuksen tutkimukselle olisi hyötyä luottamuksesta
moniääniseen tiedon tuotantoon, jota tuetaan kriittisillä, osallistavilla ja tieteidenvälisillä
tutkimusmenetelmillä. Lopuksi väitöskirja esittää vision globaalista
2000-luvun musiikkikasvatuksesta, jossa musiikkikoulutusta kehitetään tarjoamalla
musiikinopettajille mahdollisuuksia jatkuvaan, kriittiseen ja yhteistyöhön perustuvaan
ammatilliseen oppimiseen organisaatioissa, joita voidaan luonnehtia innovatiivisiksi
tietoyhteisöiksi. Visio korostaa uskoa siihen, että toimijoiden osallistaminen
kriittiseen, moniääniseen tutkimukseen tarjoaa houkuttelevan ympäristön rohkeille
tutkimusideoille ja samalla myötävaikuttaa merkittävästi kasvatuksellisesti mielekkään
musiikin koulutuksen ja tutkimuksen tulevaisuuden rakentumiseen. Tutkimus
on toteutettu osana laajempaa tutkimushanketta “Globaaleja visioita verkostoitumalla”.
societies through an intercultural, inter-institutional critical participatory action
research (PAR) project that engaged music educators and teacher educators from
Finland and Nepal in collaborative learning. The inquiry is based on a social and educational vision according to which collaborative learning across national and institutional borders is seen as a powerful way for music teacher education to respond to the
growing challenges of diversity. The PAR design highlights a more democratic, inclusive,
and balanced approach to research and, as such, aims to challenge the Western
hegemony in academic knowledge production. The inquiry is furthermore based on
the conviction that the need for decolonising music teacher education is both real and
imminent and can be effectively addressed through creating collaborative learning
opportunities for educators from diverse backgrounds. Following the works of Arjun
Appadurai, we should consider the right to research a universal right, and by inclusively
expanding its reach we can provide opportunities to navigate through different
knowledge paths and realize the potential to rejuvenate music teacher education
practices and research both locally and globally.
The inquiry was guided by the following research questions: 1) What kinds of potentials
and constraints does critical collaborative intercultural educational development
work hold for a) music educators’ professional development, b) music teacher
education practices and, c) music education scholarship? 2) What kinds of politics
were involved in the critical intercultural educational development work between the
Finnish and Nepali music educators and researchers? These research questions were
answered in three peer-reviewed, single and co-authored articles published in international
publications, each guided by their own sub-questions; the complete texts
can be found in the appendices of this summary. The empirical material of this inquiry
was generated from 2013- 2019 during the process of manifold collaborative activities
among Finnish and Nepali music educators working towards educational devel-
opment at individual, institutional, and global levels. The analysis utilises theoretical
lenses from the disciplines of music and music teacher education research, intercultural
(music) education research, professional learning, and organizational studies.
Article I illustrates how intercultural collaborative educational work is inevitably
shaped by the affective actions and organisational micropolitics that are inherent
to the process of the participating educators’ professional re-invention. The article
points out the necessity of incorporating the emotional dimensions of educators’ lives
as central elements in any educational development work. Article II scrutinizes the
Finnish-Nepali collaboration through the theoretical lenses of a professional learning
community (PLC), and, explores how the features of PLC acted as catalysts or constraints
in the process of intercultural educational development work. Further to that
point, article II illustrates the nature of learning that took place in the intercultural
PLC and argues that collaborative learning should be embedded in the institutional
structures of music teacher education. Article III explores the ambivalent duality in
the risk of manifesting colonial power during such work, and the potential for the
transformation of professional identity omnipresent in intercultural dialogues. The
findings of article III highlight the potential for epistemic reflexivity in such intercultural
interactions, but similarly illustrate how the colonial setting inevitably frames
the dialogue and leaves the politics of reflexivity open, with no final answers being
proffered.
The discussion then expands upon the potentials and constraints of the critical collaborative
intercultural educational development work for music educators’ professional
learning, professional education, and research. Leaning on the work of Gert
Biesta, it argues that ensuring music teaching that is educational requires supporting
music educators to take a stance as critical knowledge workers that are supported
in developing ethically engaged music teaching practices through research. The discussion
emphasises that the efforts of co-constructing globalizing music education
call for developing trust on multiple levels. Music educators need support to develop
trust in their own abilities in uncertain situations, and they need to be seen as trusted
active agents of change within their institutions. The institutional development
in music teacher education calls for developing systematic collaborative practices
that support the ability of music teacher institutions to act as innovative knowledge
communities, both locally and globally. Moreover, it is argued that music education
research would benefit from developing trust in multivoiced knowledge production,
which would be supported by critical, participatory, and interdisciplinary research
approaches. Finally, the discussion offers a vision for a 21st-century globalizing music
education, in which music education is elevated by providing music educators
opportunities for ongoing critical collaborative professional learning in institutions
that can be characterized as innovative knowledge communities. This vision highlights
the belief that engaging practitioners in critical, multivoiced, and collaborative
research can provide a compelling environment for rejuvenating research ideas,
and also contribute meaningfully to co-constructing the future of music education.
The research has been conducted as part of a larger research project, “Global visions
through mobilizing networks: Co-developing intercultural music teacher education
in Finland, Israel, and Nepal”.
välinen kriittinen, osallistava toimintatutkimus (PAR), joka käsittelee globalisoituvien
2000-luvun yhteiskuntien lisääntyvää monimuotoisuutta. Tutkimuksessa
tarkastellaan musiikin opetuksen ja tutkimuksen käytäntöjä ja niiden kehittämisen
mahdollisuuksia ja haasteita suomalaisten ja nepalilaisten musiikinopettajien ja
opettajankouluttajien yhteistoiminnallisen ammatillisen kehittymisen ja oppimisen
prosessin kautta. Tutkimus perustuu sosiaalis-kasvatukselliseen näkemykseen,
jonka mukaan kansalliset ja institutionaaliset rajat ylittävä, kollaboratiivinen oppiminen
nähdään tapana vastata monimuotoisuudesta aiheutuviin haasteisiin musiikinopettajien
koulutuksessa, opettajien ammatillisen kehittymisen prosesseissa sekä
musiikkikasvatuksen tutkimuksessa. PAR-malli korostaa demokraattisempaa, osallistavampaa
ja tasapainoisempaa lähestymistapaa tutkimukseen ja pyrkii sellaisenaan
haastamaan länsimaista hegemoniaa akateemisen tiedon tuottamisessa. Lisäksi
tutkimuksen taustalla on käsitys musiikinopettajien koulutuksen dekolonisaation
tarpeesta, johon voidaan vastata muun muassa luomalla yhteistyömahdollisuuksia
erilaisista taustoista peräisin oleville kouluttajille. Työ kiinnittyy Arjun Appadurain
teorioihin, joiden mukaan oikeus tutkimukseen ja tutkittuun tietoon on yleismaailmallinen
perusoikeus. Inklusiivisuus akateemisessa tiedontuotossa ja tutkimuksellisen
osaamisen kehittäminen mahdollistavat koulutus- ja tutkimuskäytäntöjen uudistamisen
sekä paikallisesti että globaalisti.
Tutkimusta ovat ohjanneet seuraavat tutkimuskysymykset: 1) Millaisia mahdollisuuksia
ja haasteita kriittinen, kulttuurienvälinen koulutuksen kehittämistyö sisältää
a) musiikinopettajien ammatilliselle kehitykselle, b) musiikinopettajien koulutuskäytännöille
ja c) musiikkikasvatuksen tutkimukselle? ja 2) Millaista politiikkaa
liittyy suomalaisten ja nepalilaisten musiikinopettajien ja tutkijoiden kriittiseen,
kulttuurienväliseen koulutuksen kehittämistyöhön? Tutkimuskysymyksiin vastattiin
kolmessa vertaisarvioidussa artikkelissa, jotka on julkaistu kansainvälisissä jul-
kaisuissa. Kutakin artikkelia ohjasivat erityiset alakysymykset. Tutkimuksen empiirinen
aineisto syntyi kriittisessä toimintatutkimuksessa vuosina 2013–2019, jonka
puitteissa suomalaiset ja nepalilaiset musiikinopettajat työskentelivät kohti koulutuksen
kehittämistä yksilöllisellä, institutionaalisella ja globaalilla tasolla. Analyysissä
hyödynnetään teoreettisia linssejä musiikin ja musiikinopettajien koulutuksen,
kulttuurienvälisen (musiikki)kasvatustutkimuksen, ammatillisen oppimisen ja
organisaatiotutkimuksen aloilta. Artikkelissa I analysoidaan, kuinka kulttuurienvälistä
ja yhteistyöhön perustuvaa koulutusyhteistyötä väistämättä värittävät erilaiset
sosio-emotionaaliset ulottuvuudet, jotka asettavat tietyt reunaehdot osallistuvien
opettajien ammatillisen kehittymisen prosesseille. Analyysissa nostetaan esiin tarve
sisällyttää emotionaaliset ulottuvuudet keskeisiksi tekijöiksi missä tahansa koulutuksen
kehittämistyössä. Artikkelissa II tarkastellaan Suomen ja Nepalin välistä yhteistyötä
ammatillisen oppimisyhteisön (PLC) käsitteen näkökulmasta ja tutkitaan,
miten PLC:n ominaisuudet toimivat katalysaattoreina tai haasteina kulttuurienvälisessä
koulutuksen kehittämistyössä. Artikkeli II havainnollistaa suomalais-nepalilaisessa
kulttuurienvälisessä PLC: ssä tapahtunutta oppimisen luonnetta. Artikkeli III
tarkastelee episteemisen refleksiivisyyden mahdollisuutta kulttuurienvälisessä ammatillisessa vuorovaikutuksessa ja analysoi, kuinka kolonialismi väistämättä värittää
interkulttuurista dialogia. Tämä kaksitahoisuus on leimallista kulttuurien väliselle
koulutuksen kehittämistyölle, jossa refleksiivisen politiikan kysymykset jäävät avoimeksi.
Tiivistelmän diskussio laajentaa ymmärrystä kriittisen, kollaboratiivisen ja kulttuurienvälisen
koulutuksen kehittämistyön mahdollisuuksista sekä haasteista musiikinopettajien
ammatilliselle oppimiselle, ammatilliselle koulutukselle ja tutkimukselle.
Gert Biestaa mukaillen väitöskirja argumentoi, että kasvatuksellisesti mielekkään
musiikinopetuksen varmistaminen edellyttää, että musiikinopettajat nähdään kriittisinä
tietotyöntekijöinä, joita tutkimuksellisuuteen kannustamisen avulla tuetaan
eettisesti sitoutuneiden musiikin opetuskäytäntöjen kehittämisessä.Työn päätelminä
esitetään, että globalisoituvan musiikkikasvatuksen jaettu kehittämistyö edellyttää
luottamuksen kehittämistä yksilöllisellä, institutionaalisella sekä globaalilla ta-
solla. Yhtäältä musiikinopettajat tarvitsevat tukea kehittääkseen luottamusta omiin
kykyihinsä muuttuvissa toimintaympäristöissä, ja heidät olisi nähtävä luotettuina,
aktiivisina muutoksen tekijöinä omissa organisaatioissaan. Toisaalta musiikinopettajakoulutuksen
kehittäminen edellyttää järjestelmällisten yhteistyökäytäntöjen
kehittämistä, jotka tukevat musiikin opettajakoulutuslaitosten kykyä toimia innovatiivisina
tietoyhteisöinä sekä paikallisesti että maailmanlaajuisesti. Lisäksi työssä
argumentoidaan, että musiikkikasvatuksen tutkimukselle olisi hyötyä luottamuksesta
moniääniseen tiedon tuotantoon, jota tuetaan kriittisillä, osallistavilla ja tieteidenvälisillä
tutkimusmenetelmillä. Lopuksi väitöskirja esittää vision globaalista
2000-luvun musiikkikasvatuksesta, jossa musiikkikoulutusta kehitetään tarjoamalla
musiikinopettajille mahdollisuuksia jatkuvaan, kriittiseen ja yhteistyöhön perustuvaan
ammatilliseen oppimiseen organisaatioissa, joita voidaan luonnehtia innovatiivisiksi
tietoyhteisöiksi. Visio korostaa uskoa siihen, että toimijoiden osallistaminen
kriittiseen, moniääniseen tutkimukseen tarjoaa houkuttelevan ympäristön rohkeille
tutkimusideoille ja samalla myötävaikuttaa merkittävästi kasvatuksellisesti mielekkään
musiikin koulutuksen ja tutkimuksen tulevaisuuden rakentumiseen. Tutkimus
on toteutettu osana laajempaa tutkimushanketta “Globaaleja visioita verkostoitumalla”.
Kokoelmat
- Kirjalliset opinnäytteet [1497]