Pianistin vire : intersubjektiivinen, systeeminen ja psykoanalyyttinen näkökulma virtuoosietydin soittamiseen
Nummi-Kuisma, Katarina (2010)
Nummi-Kuisma, Katarina
Taideyliopiston Sibelius-Akatemia
2010
2489-8155
978-952-5531-89-3
Väitöskirja
DocMus
Studia musica 43
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5531-89-3
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5531-89-3
Tiivistelmä
Väitöskirjassa tarkastellaan ammattipianistin soittamista moniaisti-sena ja liikkeellisenä kokemuksena. Harjoitettava ja esitettävä sävellys on Alexander Skrjabinin dis-mollietydi op. 8. Kysymyksessä on aineistolähtöinen tapaustutkimus, jossa sovellettu haastattelu-menetelmä perustuu tutkijan kehittämään aistihaastatteluun. Tutkijan kokeneisuus pianistina on keskeistä tiedon hankinnassa. Pianistin ja tutkijan välille oli mahdollista luoda intersubjektiivisesti jaettu kokemuksellinen tila, jossa nousi reflektiivis-verbaaliseksi myös aiemmin sanallistamatta jäänyttä tietoa pianistin aistimisen tavoista soittotilanteissa. Mielikuvia sanallistamalla voitiin rikastaa ja kiteyttää käsitteellistä ajattelua soittamisen prosessista.
Kaksivaiheisessa analyysiosassa fokukseen nostettiin etydin keskey-tyksettömään soittamiseen liittyvä kehollis-mielellinen vire, joka poikkesi fragmentaariseen harjoitteluun liittyvästä aistikokemuksesta. Tässä myös esittämisen liittyvässä vireessä soittajan aistimisen tapa on aistimodaliteetteihin sitoutumatonta eli amodaalista ja siitä puhutaan liikkeellisin käsittein. Nämä vitaalimuodot ovat lähtökohtai-sesti ei-tietoisia ja vaikuttavat rinnakkain verbaalisen ajattelun kanssa. Myös aistihaastattelumenetelmää analysoidaan intersubjek-tiivisuuden ja tämänhetkisyyden käsitteiden avulla, jotka linkittyvät systeemiälyn ajatukseen. Semioottisen – vietillisen ja kehollisen – mielekkyyden nähdään rikkovan sekä kielen että soiton symbolisen, vakiintuneiden merkitysten tason ja saattavan subjektin jatkuvaan
muutoksen prosessiin. Soittaminen nähdään näin perustavalla tavalla luovana toimintana ja vire antaa vivahteikkaan kuvan pianistin tavasta olla älykkäästi, toimivalla tavalla soittamisen systeemissä. Tutkimus tukee ajatusta, että soittajan toimiminen esiintymis-tilanteissa on ymmärrettävissä hänen luomiensa mielikuvakonstellaa-tioiden avulla.
Tutkimuksen pohdintaosa avaa näköaloja siihen, kuinka moniaistisia mielikuvakonstellaatioita ja luovaa prosessia voidaan lähestyä peda-gogisesti.
Kaksivaiheisessa analyysiosassa fokukseen nostettiin etydin keskey-tyksettömään soittamiseen liittyvä kehollis-mielellinen vire, joka poikkesi fragmentaariseen harjoitteluun liittyvästä aistikokemuksesta. Tässä myös esittämisen liittyvässä vireessä soittajan aistimisen tapa on aistimodaliteetteihin sitoutumatonta eli amodaalista ja siitä puhutaan liikkeellisin käsittein. Nämä vitaalimuodot ovat lähtökohtai-sesti ei-tietoisia ja vaikuttavat rinnakkain verbaalisen ajattelun kanssa. Myös aistihaastattelumenetelmää analysoidaan intersubjek-tiivisuuden ja tämänhetkisyyden käsitteiden avulla, jotka linkittyvät systeemiälyn ajatukseen. Semioottisen – vietillisen ja kehollisen – mielekkyyden nähdään rikkovan sekä kielen että soiton symbolisen, vakiintuneiden merkitysten tason ja saattavan subjektin jatkuvaan
muutoksen prosessiin. Soittaminen nähdään näin perustavalla tavalla luovana toimintana ja vire antaa vivahteikkaan kuvan pianistin tavasta olla älykkäästi, toimivalla tavalla soittamisen systeemissä. Tutkimus tukee ajatusta, että soittajan toimiminen esiintymis-tilanteissa on ymmärrettävissä hänen luomiensa mielikuvakonstellaa-tioiden avulla.
Tutkimuksen pohdintaosa avaa näköaloja siihen, kuinka moniaistisia mielikuvakonstellaatioita ja luovaa prosessia voidaan lähestyä peda-gogisesti.
Kokoelmat
- Kirjalliset opinnäytteet [1488]