Tiellä teokseen: fenomenologinen tutkimus muusikon ja musiikin suhteesta länsimaisessa taidemusiikkikulttuurissa.

Abstract

Tarkastelen väitöskirjassani muusikon ja musiikin suhdetta ilmiönä, joka muotoutuu sekä kulttuurisesti että henkilökohtaisesti. Kuvaukseni musiikillisesta maailmasta perustuu ensisijaisesti omiin kokemuksiini. Tutkimusprojektin aikana sekä vähitellen muotoutuva kuvaus laadullisine erotteluineen että tuon kuvauksen kirjoittaminen – oman esiymmärryksen aukikeriminen – rakensivat käsitystäni muusikon ja musiikin suhteesta. Lähtökohtani on Martin Heideggerin näkemyksiä vastaava käsitys siitä, että ymmärrys on aina jo rakentunut elämisessä. Muusikon ja musiikin väliset merkityssuhteet ovat siis aina jo muotoutuneet siinä, kuinka musiikki on maailmassa, kuinka kukin musiikillisessa maailmassa elää ja toimii ja kuinka musiikista on tapana puhua. Kuvaan musiikillista maailmaa kahdesta suunnasta. Ensin kuvaan, kuinka musiikki on kulttuurisesti läsnä. Musiikin kulttuuriset erityispiirteet otetaan annettuina ja oletetaan suurin piirtein oman kokemuksen mukaisiksi. Olen tutkimuksessani pyrkinyt erittelemään niitä olennaisia tekijöitä, jotka rakentavat käsitystä musiikin tietynlaisuudesta: musiikillisen tilanteen erityispiirteitä, soivia puitteita ja kirjoitetun musiikin ja soivan musiikin yhteenkietoutumista. Olen erityisesti pyrkinyt tuomaan esille variaatioita, historiallista moninaisuutta ja monenlaisuutta. Musiikki artikuloituu kulttuurissamme ”teoksiksi”, yksittäisiksi musiikillisiksi kokonaisuuksiksi. Teokset kuitenkin vain artikuloivat monenlaisten muuntuvien merkityssuhteiden verkostoa, ja henkilökohtainen käsitys yksittäisistä teoksista rakentuu näissä merkityssuhteissa. Musiikki ei minään aikana ole läsnä yhdenlaisena ja muuttumattomana. Tämän jälkeen kuvaan musiikillista maailmaa omaa elämäänsä elävän muusikon näkökulmasta. Musiikillinen esiymmärrys ja sen mukainen näkökulma rakentuvat vuosien ja vuosikymmenten aikana elämisessä, niissä musiikillisissa toiminnoissa, joita harjoittamalla kukin musiikkisuhdettaan rakentaa. Musiikilliset välineet – kuten nuottikuvat – asettuvat toiminnallisen kokonaisuuden osiksi. Tällöin esimerkiksi nuotit säveltäjän työn lopputuloksena merkityksellistyvät eri tavoin kuin sama nuottikuva muusikon työskentelyprosessin lähtökohtana. Kulloinkin koetut ilmiöt vaikuttavat kuitenkin aina niin ilmeisiltä, että on vaikea nähdä konstituoivien merkityssuhteiden henkilökohtaisuutta. Rakennan tutkimuksessani sellaista tutkimustraditiota, jossa muusikon kokemuksellinen tieto maailmasta otetaan vakavasti. Yksittäisen muusikon taiteellisen toiminnan kannalta olennaista on monenlainen itsessä tietäminen, joka perustuu ensisijaisesti omaan kokemukseen musiikillisessa maailmassa toimimisesta. Kokemukseni musiikillisen maailman kuvaamisesta paljastivat, minkälaista tuo itsessä tietäminen on. Tutkimusprojektini johti ymmärtämään, kuinka erilaisia ovat kysymys tiedosta ja kysymys tietämisestä: abstraktilla, uskottavaksi tarjotulla toisten tiedolla ei ole juurikaan merkitystä omassa taiteellisessa toiminnassa ennen kuin tieto on tullut kokonaisvaltaisesti itsessä ymmärretyksi, rakentunut – hitaasti – osaksi musiikillista itseä.