”Kun muiltakin tulee kivoja ideoita, ei tarvi itse keksiä kaikkee...” : oppilaiden kokemuksia improvisoinnista CAD-metodilla musiikkiopiston pianonsoiton ryhmätunneilla

Abstract

Improvisointi ja säveltäminen on nostettu yhdeksi tavoitekokonaisuudeksi taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteissa (TPOPS 2017). Kokemukseni mukaan musiikkioppilaitosten opettajien työvälineet ja perehdytys säveltämisen ja improvisoinnin opettamiseen ovat jääneet varsin vähälle huomiolle. Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää, miten Alice Kay Kanackin kehittämä CAD-metodi (Creative Ability Development) toimii improvisoinnin ohjaamisessa pianonsoiton ryhmä-opetuksessa. Tutkimukseni kohteena olivat erityisesti oppilaiden kokemukset improvisoinnista. Ryhmämuotoinen opetus valikoitui tutkimukseni kohteeksi, koska olen kiinnostunut yhteisöllisyyden merkityksestä musiikin instrumenttiopiskelussa. Halusin myös selvittää, mitä haasteita ja mahdollisuuksia improvisoinnin ryhmäopetus tuo perinteisen yksilöopetuksen rinnalle musiikkioppilaitosympäristössä ja miten improvisoinnin ohjausta olisi mahdollista jatkossa kehittää.

Tutkimukseni on laadullinen tutkimus, ja se toteutettiin taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän mu-kaista opetusta tarjoavassa musiikkioppilaitoksessa. Tutkimuksessa oli mukana kahdeksan 10–15-vuotiasta pianonsoiton opiskelijaa, jotka osallistuivat järjestämälleni CAD-ryhmäimprovisointikurssille. Pääasiallinen tutkimusaineisto koostui oppilaiden henkilökohtaisista alku- ja loppuhaastatteluista. Tutkimuksen lisäaineistona toimivat oppilaiden kirjoittamat reflektiot jokaisen ryhmätunnin jälkeen sekä tutkimus-prosessin aikana kirjoittamani opetuspäiväkirja.

Oppilaat kuvailivat ryhmäimprovisointikurssia hauskaksi ja hyödylliseksi kokemukseksi. CAD-meto-dia pidettiin tämän kurssin perusteella kiinnostavana improvisointimenetelmänä, koska tehtävien taus-talle rakentuva harmoninen perusta loi tarpeelliseksi koetut raamit musisoinnille. Oppilaat kuvailivat oman improvisointinsa kehittyneen kurssin myötä ja pitivät merkityksellisenä erityisesti sitä, että yhdessä improvisoimalla pystyttiin tuottamaan ”hyvänkuuloista” musiikkia. Joillekin oppilaille heräsi myös kiinnostus irtautua ennalta sovituista taustaharmonioista ja luoda kokonaan omaa musiikkia.

Oppilaiden kertoman mukaan avoin ja hyväksyvä ilmapiiri rohkaisi improvisointiin, ja he kokivat saaneensa ideoita tekemiseen myös toinen toisiltaan. Ryhmäimprovisointi koettiin mielekkäänä työskentelymuotona ja pienryhmätyöskentelyä pidettiin yleisesti ottaen mieluisimpana lähestymistapana. Pienryhmässä vuorovaikutus toimi oppilaiden mielestä parhaiten, koska jokaisen oppilaan henkilökohtaiselle ideoinnille oli enemmän tilaa isoon ryhmään verrattuna.