Kädellä kertoen : haastattelututkimus kosketuksesta opettajan työkaluna puhallinsoitinten instrumenttiopetuksessa

Abstract

Seminaarityössäni tutkin kosketuksen käyttöä ja siihen suhtautumista puhallininstrumenttiopetuksessa Suomessa. Käytän tiedon lähteinä kosketusta ja kehollisuutta käsittelevää aikaisempaa tutkimusta ja tieteellistä kirjallisuutta sekä neljää puhallininstrumenttiopettajan haastattelua. Toteutin tutkimuksen käyttämällä puolistrukturoitua haastattelua. Toteutin neljä haastattelua tammi–helmikuussa 2021 videopuhelujen välityksellä. Pyrin etsimään syitä yksittäisten instrumenttiopettajien muodostamiin käsityksiin ja tapoihin, ja pohdin, onko haastatteluista saatava tieto yhteneväistä vai eriäväistä kosketusta käsittelevän aikaisemman tutkimuksen kanssa. Arvioin instrumenttiopetuksen nykyistä ja mennyttä arvomaailmaa, tapakulttuuria ja asenneilmapiiriä ja niiden vaikutusta kosketukseen. Etsin puhallininstrumenttiopetukselle ominaisia ja kenties erityislaatuisia piirteitä ja tutkin niiden suhdetta kosketukseen. Haastattelujen sekä taustakirjallisuuden perusteella tulin tulokseen, että kosketuksesta on paljon hyötyä puhallininstrumenttiopetuksessa. Kosketustavat ja siihen kohdistuvat asenteet ja uskomukset ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana suomalaisessa yhteiskunnassa, ja muutos näkyy myös instrumenttiopetuksessa. Kehon osallisuus opetuksessa on noussut tärkeäksi, ja sitä huomioidaan ja arvostetaan yhä enemmän. Opettajan suhtautuminen ja käytänteet kosketuksen suhteen jatkavat muovautumistaan läpi opetusuran. Kosketus on erilaista riippuen oppilaasta ja tilanteesta. Turvallisen ympäristön takaamiseksi opetuksessa käytetään oppilaan kehonkielen ja tunnetilan vaistoamista, sanallistamista sekä luvan kysymistä. Tutkimukseni on ensimmäinen kosketuksen puhallininstrumenttipedagogiikkaan yhdistävä työ, ja se laajentaa kosketuksen suomalaista tutkimusta omalla pienellä osallaan. Jokaisen puhallinpedagogin tulisi pohtia omia kosketuskäytäntöjään, ja siihen tämä seminaarityö on oiva väline.