Havaintoja traumaturgisesta ajattelusta
Rantanen, Camilla (2021)
Rantanen, Camilla
Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu
2021
Maisterin opinnäytetyö
dramaturgia
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021081143059
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021081143059
Kuvaus
Kirjallisessa työssä taiteellisen työn teksti.
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä pohdin dramaturgin ja kirjoittajan työtä suhteessa traumaperäiseen stressihäiriöön (PTSD). Käytän argumentoinnissani apuna muutamien kirjallisuuden, psykologian ja lääketieteen tutkijoiden ajattelua. Taiteen kontekstissa olen keskittynyt tarkastelemaan aihetta pääasiassa Virginia Woolfin kirjoitusten kautta.
Tutkimuskysymykseni ovat:
1. Miten traumaperäinen stressihäiriö vaikuttaa dramaturgin ja kirjoittajan työskentelyyn?
2. Miten traumaperäinen stressihäiriö näkyy taiteellisissa töissä ja dramaturgisessa ajattelussa?
3. Miten taiteellinen työskentely/ opiskelu Taideyliopistossa voisi olla mahdollista traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsiville?
4. Onko traumaturgisesta ajattelusta poispääsyä?
5.
Olen jäsentänyt tekstini traumaperäisen stressihäiriön 4 –vaiheisen rakenteen mukaan: 1. Impaktivaihe/ sokkivaihe, 2. Puolustusvaihe/reaktiovaihe, 3. Mukautumisvaihe/ käsittelyvaihe, 4. Rekonstruktiovaihe/ uudelleen suuntautumisvaihe.
Johdannossa erittelen lähtökohtiani tämän opinnäytteen kirjoittamisen ja avaan yksityiskohtaisemmin kaksi keskeisintä käsitettä: Mitä traumaperäinen stressihäiriö tarkoittaa lääketieteellisesti ja mitä tarkoitan termillä ”traumaturgi”. Ensimmäisessä luvussa puran traumaperäisen stressihäiriön syntyä omalla kohdallani, sekä pyrin lyhyesti selventämään traumatisoitumisen prosessia.
Toinen luku keskittyy traumaperäisen stressihäiriön oireiluun; avaan tarkemmin psyykkisen häiriön vaikutuksia mieleen ja sitä kautta dramaturgiseen & tarinankerronnalliseen ajatteluun. Tässä luvussa käyn tarkemmin läpi trauman suhdetta muun muassa muistiin, ajantajuun ja todellisuuden käsityksiin. Syvennyn traumaperäiselle stressihäiriölle tyypilliseen toistopakkoon (looppeihin) sekä trauman kieleen ja sen narratiiviseen luonteeseen. Sivuan myös aihetta: riittävän etäisyyden pitäminen omiin taiteellisiin töihin. Käsittelen dramaturgin työtehtäviä suhteessa aiheeseeni lähinnä omien kokemuksieni kautta. Kirjoittamisesta puhuessani viittaan myös paljon Virginia Woolfin töihin. Selvennän myös suhdettani Woolfiin ja syitäni valita juuri hänet referenssikseni tähän opinnäytetyöhän.
Kolmannessa luvussa luvussa pyrin löytämään ratkaisuja traumaperäisen stressihäiriön kanssa pärjäämiseen Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa. Tämä luku on opasmainen kokonaisuus, johon olen kerännyt itse hyväksi havaitsemiani selviytymiskeinoja.
Lopussa vastaan kysymykseen: mitä traumaturgi tekee? Ja pohdin vielä oppilaitoksen vastuuta psyykkisistä häiriöistä kärsivien opiskelijoiden auttamisessa.
Viimeisessä, eli neljännessä luvussa, yritän spekuloida taiteentekemisen mahdollisuuksia traumaperäisen stressihäiriön jälkeen.
Haluan haluan vielä tämä tiivistelmän lopuksi todeta, että en ole psykologian tai lääketieteen ammattilainen, eikä tekstini näin ollen ole tieteellisesti pätevä. Tieteellinen tutkimus ei missään vaiheessa ole ollut tavoitteenikaan. Lähestyn aihetta omien kokemuksieni kautta, mutta halusin ottaa tähän opinnäytetyöhön mukaan myös paljon lähteitä, ettei tekstini jäisi turhan sisäänpäin kääntyneeksi
päiväkirjatekstiksi.
Aiheena traumanjälkeinen stressihäiriö on helposti triggeröivä, joten luethan ensin avainsanat läpi sisältöhuomioina tähän opinnäytetyöhön
Tutkimuskysymykseni ovat:
1. Miten traumaperäinen stressihäiriö vaikuttaa dramaturgin ja kirjoittajan työskentelyyn?
2. Miten traumaperäinen stressihäiriö näkyy taiteellisissa töissä ja dramaturgisessa ajattelussa?
3. Miten taiteellinen työskentely/ opiskelu Taideyliopistossa voisi olla mahdollista traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsiville?
4. Onko traumaturgisesta ajattelusta poispääsyä?
5.
Olen jäsentänyt tekstini traumaperäisen stressihäiriön 4 –vaiheisen rakenteen mukaan: 1. Impaktivaihe/ sokkivaihe, 2. Puolustusvaihe/reaktiovaihe, 3. Mukautumisvaihe/ käsittelyvaihe, 4. Rekonstruktiovaihe/ uudelleen suuntautumisvaihe.
Johdannossa erittelen lähtökohtiani tämän opinnäytteen kirjoittamisen ja avaan yksityiskohtaisemmin kaksi keskeisintä käsitettä: Mitä traumaperäinen stressihäiriö tarkoittaa lääketieteellisesti ja mitä tarkoitan termillä ”traumaturgi”. Ensimmäisessä luvussa puran traumaperäisen stressihäiriön syntyä omalla kohdallani, sekä pyrin lyhyesti selventämään traumatisoitumisen prosessia.
Toinen luku keskittyy traumaperäisen stressihäiriön oireiluun; avaan tarkemmin psyykkisen häiriön vaikutuksia mieleen ja sitä kautta dramaturgiseen & tarinankerronnalliseen ajatteluun. Tässä luvussa käyn tarkemmin läpi trauman suhdetta muun muassa muistiin, ajantajuun ja todellisuuden käsityksiin. Syvennyn traumaperäiselle stressihäiriölle tyypilliseen toistopakkoon (looppeihin) sekä trauman kieleen ja sen narratiiviseen luonteeseen. Sivuan myös aihetta: riittävän etäisyyden pitäminen omiin taiteellisiin töihin. Käsittelen dramaturgin työtehtäviä suhteessa aiheeseeni lähinnä omien kokemuksieni kautta. Kirjoittamisesta puhuessani viittaan myös paljon Virginia Woolfin töihin. Selvennän myös suhdettani Woolfiin ja syitäni valita juuri hänet referenssikseni tähän opinnäytetyöhän.
Kolmannessa luvussa luvussa pyrin löytämään ratkaisuja traumaperäisen stressihäiriön kanssa pärjäämiseen Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa. Tämä luku on opasmainen kokonaisuus, johon olen kerännyt itse hyväksi havaitsemiani selviytymiskeinoja.
Lopussa vastaan kysymykseen: mitä traumaturgi tekee? Ja pohdin vielä oppilaitoksen vastuuta psyykkisistä häiriöistä kärsivien opiskelijoiden auttamisessa.
Viimeisessä, eli neljännessä luvussa, yritän spekuloida taiteentekemisen mahdollisuuksia traumaperäisen stressihäiriön jälkeen.
Haluan haluan vielä tämä tiivistelmän lopuksi todeta, että en ole psykologian tai lääketieteen ammattilainen, eikä tekstini näin ollen ole tieteellisesti pätevä. Tieteellinen tutkimus ei missään vaiheessa ole ollut tavoitteenikaan. Lähestyn aihetta omien kokemuksieni kautta, mutta halusin ottaa tähän opinnäytetyöhön mukaan myös paljon lähteitä, ettei tekstini jäisi turhan sisäänpäin kääntyneeksi
päiväkirjatekstiksi.
Aiheena traumanjälkeinen stressihäiriö on helposti triggeröivä, joten luethan ensin avainsanat läpi sisältöhuomioina tähän opinnäytetyöhön
Kokoelmat
- Kirjalliset opinnäytteet [1557]