"Eväste" : materiaalisuudesta, sattumasta ja runosta korporaatioissa ja pinnoilla
Vallila, Petra (2021)
Vallila, Petra
Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu
2021
Maisterin opinnäytetyö
kirjoittaminen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021081643360
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021081643360
Tiivistelmä
Monikansallisissa yrityksissä käytettävä kieli on usein pitkälle abstrahoitua ja vahvasti tilannesidonnaista.
Eri puhetilanteet määrittävät sen, minkälaisia sanoja ja symboleja käytetään ja mihin niillä milloinkin
viitataan. Pörssiin listautuneilla yrityksillä on arvopaperimarkkinalaissa säädetty tiedonantovelvollisuus
kaikesta sellaisesta olennaisesta tiedosta ja etenkin muutoksista, jotka voivat vaikuttaa yrityksen arvoon.
Tai oikeammin: mielikuviin yrityksen potentiaalisesta arvosta. Olennaisuutta voi arvioida tarkasti vain
tapauskohtaisesti.
Siinä missä yritysviestintään liittyy yhtäältä laista kumpuava asiallisuuden ja eksaktiuden vaade ja
toisaalta myyvien mielikuvien maalailuun liittyvää omanlaistaan menetelmällistä luovuutta, runon kielessä
erilaiset vaateet lähtevät ennemmin kielestä itsestään. Informaation välittämisen sijaan runolla ja runossa
voi koetella sitä, mitä kieli on ja miten se toimii erilaisissa suhteissa ja erilaisilla pinnoilla.
Yritysten käyttämä kieli on kirjallisuudentutkimuksellisesti materiaalista siinä missä muukin kieli, mutta
sillä on lisäksi omanlaisiaan materiaalisia seurauksia markkinoiden määrittämässä maailmassa. Muutos
kielen varaan rakentuvissa mielikuvissa ja sopimuksissa voi johtaa muutoksiin myös ihmisten
materiaalisten perustarpeiden täyttymisessä. Runon kielen materiaalisuus tuntuu muotoutuvan kussakin
käyttötilanteessa omanlaisekseen, mutta silläkin voi olla omat seurauksensa – nykyrunon kokeellisessa
poeettisuudessa voi piillä myös kokeellista poliittisuutta.
Pohdin työssäni sitä, miten yrityskieli kääntyy runoksi. Tarkastelen kielenkäännöstä pohtien erityisesti
materiaalisuutta ja sitä, miten erilaiset pinnat vaikuttavat kielen käyttäjäkokemukseen.
Kaikesta runoudesta nostan erityiseksi tutkiskelun kohteeksi digitaalisen runon, sillä ajattelen että kirjan ja ei-kirjan (digitaalinen, kenties virtuaalinen) välisellä rajalla nimenomaan kielen materiaalisuus tarjoutuu
tarkasteltavaksi kiinnostavalla tavalla. Myös sattumalla on roolinsa, tässä työssä ja kaikessa muussakin.
Algoritmi paljastuu glitchissä.
Eri puhetilanteet määrittävät sen, minkälaisia sanoja ja symboleja käytetään ja mihin niillä milloinkin
viitataan. Pörssiin listautuneilla yrityksillä on arvopaperimarkkinalaissa säädetty tiedonantovelvollisuus
kaikesta sellaisesta olennaisesta tiedosta ja etenkin muutoksista, jotka voivat vaikuttaa yrityksen arvoon.
Tai oikeammin: mielikuviin yrityksen potentiaalisesta arvosta. Olennaisuutta voi arvioida tarkasti vain
tapauskohtaisesti.
Siinä missä yritysviestintään liittyy yhtäältä laista kumpuava asiallisuuden ja eksaktiuden vaade ja
toisaalta myyvien mielikuvien maalailuun liittyvää omanlaistaan menetelmällistä luovuutta, runon kielessä
erilaiset vaateet lähtevät ennemmin kielestä itsestään. Informaation välittämisen sijaan runolla ja runossa
voi koetella sitä, mitä kieli on ja miten se toimii erilaisissa suhteissa ja erilaisilla pinnoilla.
Yritysten käyttämä kieli on kirjallisuudentutkimuksellisesti materiaalista siinä missä muukin kieli, mutta
sillä on lisäksi omanlaisiaan materiaalisia seurauksia markkinoiden määrittämässä maailmassa. Muutos
kielen varaan rakentuvissa mielikuvissa ja sopimuksissa voi johtaa muutoksiin myös ihmisten
materiaalisten perustarpeiden täyttymisessä. Runon kielen materiaalisuus tuntuu muotoutuvan kussakin
käyttötilanteessa omanlaisekseen, mutta silläkin voi olla omat seurauksensa – nykyrunon kokeellisessa
poeettisuudessa voi piillä myös kokeellista poliittisuutta.
Pohdin työssäni sitä, miten yrityskieli kääntyy runoksi. Tarkastelen kielenkäännöstä pohtien erityisesti
materiaalisuutta ja sitä, miten erilaiset pinnat vaikuttavat kielen käyttäjäkokemukseen.
Kaikesta runoudesta nostan erityiseksi tutkiskelun kohteeksi digitaalisen runon, sillä ajattelen että kirjan ja ei-kirjan (digitaalinen, kenties virtuaalinen) välisellä rajalla nimenomaan kielen materiaalisuus tarjoutuu
tarkasteltavaksi kiinnostavalla tavalla. Myös sattumalla on roolinsa, tässä työssä ja kaikessa muussakin.
Algoritmi paljastuu glitchissä.
Kokoelmat
- Kirjalliset opinnäytteet [1487]