Peep-show ja väkeviä kokemuksia : Katsaus henkilökohtaisuuteen teatteriopetuksessa.
Rönnkvist, Essi (2021)
Rönnkvist, Essi
Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu
2021
Maisterin opinnäytetyö
teatteriopettaja
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021121460351
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021121460351
Tiivistelmä
Tämän opinnäytteen pohjalla on tekemäni taiteellinen tutkimus, joka pureutui henkilökohtaisuuteen teatteriopetuksessa. Järjestin keväällä 2021 kolme työpajaa, joiden kautta tutkin sitä, mitä opettajan tulee ottaa huomioon, kun taiteen lähtökohtana on jokin hyvin henkilökohtainen asia. Jokaisessa työpajassa oli oma teemansa: kirjeet, muistot ja ruumiillisuus.
Opinnäytteeni aluksi esittelen toimintaani ohjaavia teorioita, erityisesti dialogisuusfilosofiaa. Perustelen myös, miksi sen mielestäni tulisi toimia opettajan ohjaavana periaatteena. Aito halu avautua toiselle ja toisen kokemukselle sekä halu jättää maailma ”silleen” kuuluvat mielestäni vastuulliseen pedagogiseen prosessiin. Asettuminen dialogiin Toisen kanssa tarkoittaa myös alttiutta tulla itse haavoitetuksi.
Ajattelen taiteen tekemisen, sen opiskelemisen sekä opettamisen olevan aina henkilökohtaista. Teatteria opiskellaan ja opetetaan kokonaisina ihmisinä, joilla on vaihtelevia elämäntilanteita ja erilaisia kokemuksia. Väitän, että näitä taustalla vaikuttavia asioita ei voi jättää huomiotta teatteriopetuksessa. Opinnäytteessäni sivuan useaan kertaan sitä, mitä tämä ”kokonaisena ihmisenä” oleminen tarkoittaa opetustilanteissa.
Opinnäytteessäni kuvaan työpajaprosessit yksi kerrallaan ja siirryn sitten tekemään niistä huomioita ja päätelmiä. Päädyn huomaamaan, että erityisesti kysymys rajoista ja niiden selkeyden välttämättömyydestä nousi vielä tärkeämmäksi kuin osasin etukäteen odottaa. Kun työskennellään henkilökohtaisista lähtökohdista, rajojen kunnioittaminen on erityisen tärkeää. Opinnäytteessäni pohdin kuitenkin sitä, kuka rajat asettaa ja missä vaiheessa. Esitän tutkimuksessani, että ajatus henkilökohtaisuudesta on laaja ja hyvin yksilöllinen sekä tilannekohtainen. Sopivan henkilökohtaisuuden taso on usein sidottu hetkeen eikä mitään yleispäteviä ohjeita voi antaa. Sopivaksi lähestymistavaksi opiskelijan ja opettajan väliseen kohtaamiseen ehdotan dialogisuutta.
Tarkastelen työssäni paljon omaa toimintaani ja pyrin suhteuttamaan sitä esittelemääni teoriaan. Tutkimuksen edetessä alkuperäiseen tutkimuskysymykseeni limittyvät myös huomiot opettajan vallasta sekä kysymykset siitä, mitä on hyvä opettajuus. Päädyn tutkimuksessani tulokseen, että henkilökohtaisissa lähtökohdissa on paljon annettavaa teatteriopetukselle. Niistä käsin työskenteleminen voi eheyttää ja tuoda kokemuksia kuulluksitulemisesta. Tämän mahdollistaminen on kuitenkin vaativaa myös opettajalle. Pedagogin työ on hyvin hienovaraista, ja hän voi omalla toiminnallaan paitsi mahdollistaa suurta kehitystä, myös aiheuttaa vahinkoa.
Opinnäytteeni aluksi esittelen toimintaani ohjaavia teorioita, erityisesti dialogisuusfilosofiaa. Perustelen myös, miksi sen mielestäni tulisi toimia opettajan ohjaavana periaatteena. Aito halu avautua toiselle ja toisen kokemukselle sekä halu jättää maailma ”silleen” kuuluvat mielestäni vastuulliseen pedagogiseen prosessiin. Asettuminen dialogiin Toisen kanssa tarkoittaa myös alttiutta tulla itse haavoitetuksi.
Ajattelen taiteen tekemisen, sen opiskelemisen sekä opettamisen olevan aina henkilökohtaista. Teatteria opiskellaan ja opetetaan kokonaisina ihmisinä, joilla on vaihtelevia elämäntilanteita ja erilaisia kokemuksia. Väitän, että näitä taustalla vaikuttavia asioita ei voi jättää huomiotta teatteriopetuksessa. Opinnäytteessäni sivuan useaan kertaan sitä, mitä tämä ”kokonaisena ihmisenä” oleminen tarkoittaa opetustilanteissa.
Opinnäytteessäni kuvaan työpajaprosessit yksi kerrallaan ja siirryn sitten tekemään niistä huomioita ja päätelmiä. Päädyn huomaamaan, että erityisesti kysymys rajoista ja niiden selkeyden välttämättömyydestä nousi vielä tärkeämmäksi kuin osasin etukäteen odottaa. Kun työskennellään henkilökohtaisista lähtökohdista, rajojen kunnioittaminen on erityisen tärkeää. Opinnäytteessäni pohdin kuitenkin sitä, kuka rajat asettaa ja missä vaiheessa. Esitän tutkimuksessani, että ajatus henkilökohtaisuudesta on laaja ja hyvin yksilöllinen sekä tilannekohtainen. Sopivan henkilökohtaisuuden taso on usein sidottu hetkeen eikä mitään yleispäteviä ohjeita voi antaa. Sopivaksi lähestymistavaksi opiskelijan ja opettajan väliseen kohtaamiseen ehdotan dialogisuutta.
Tarkastelen työssäni paljon omaa toimintaani ja pyrin suhteuttamaan sitä esittelemääni teoriaan. Tutkimuksen edetessä alkuperäiseen tutkimuskysymykseeni limittyvät myös huomiot opettajan vallasta sekä kysymykset siitä, mitä on hyvä opettajuus. Päädyn tutkimuksessani tulokseen, että henkilökohtaisissa lähtökohdissa on paljon annettavaa teatteriopetukselle. Niistä käsin työskenteleminen voi eheyttää ja tuoda kokemuksia kuulluksitulemisesta. Tämän mahdollistaminen on kuitenkin vaativaa myös opettajalle. Pedagogin työ on hyvin hienovaraista, ja hän voi omalla toiminnallaan paitsi mahdollistaa suurta kehitystä, myös aiheuttaa vahinkoa.
Kokoelmat
- Kirjalliset opinnäytteet [1496]