Tyttöarmeija : kerronnallinen maalaus tilassa

Abstract

Kuvataiteen tohtorin tutkimukseni aihe on kerronnallinen maalaus tilassa, tilallisten maalauskokonaisuuksien ja maalaussarjojen kerronnan tarkastelu. Teoskokonaisuuksieni kuvallinen aihemaailma käsittelee tyttöyttä, naiseutta ja vaaleanpunaista väriä. Oppaana tutkimusmatkallani toimii tyttöarmeija, teosteni vallaton ja väkivallaton tyttöjoukko. Maalausteni tytöt valtaavat erilaisia tiloja.

Taiteelliseen tutkimukseeni sisältyy kirjallinen osuus, jonka välityksellä raportoin tutkimukseni kulkua ja joka myös mahdollistaa sanallisen kielen kautta syntyvät tutkimukselliset oivallukseni. Tekstini kertoo taiteellisen työskentelyni etenemisestä, sanattomasta tietämisestä sekä siitä, kuinka sanojen tapailu avaa ymmärrystäni kerronnasta, kertojista, fokalisoinnista ja immersiivisyydestä. Taiteellinen työskentely ja kirjoittaminen yhdistyvät kehityskaareksi, löydän sanat sanattoman tietämisen rinnalle ja lopulta uskaltaudun tarkastelemaan myös teosteni feminismiä.

Tutkimukseeni sisältyy kolme julkista näyttelyä ja teoskokonaisuutta, joissa kaikissa käsittelen maalauksen kerronnallisuutta, vaaleanpunaisuutta ja sijoittumista erilaisiin tiloihin. Näyttelyt ajoittuivat kymmenen vuoden ajanjaksolle seuraavasti: Playground – My work is my pleasure -niminen yksityisnäyttelyni oli esillä Galleria Korjaamossa syksyllä 2009, Paradis k (Kidnap) -maalausinstallaationi oli osana Päin Näköä! -näyttelyä Nykytaiteen museo Kiasmassa vuonna 2012 ja Paradis r (Rascal) -maalaussarjani oli esillä Vantaan taidemuseo Artsissa Vallaton-ryhmänäyttelyssä vuosina 2017–2018. Tutkimusprosessini päävaiheet liittyvät kiinteästi näihin kolmeen tutkimukseeni sisältyvään näyttelyyn ja teoskokonaisuuteen. Tutkimuskysymykseni seuraavat teoskokonaisuuksieni mukana maalauksen simultaanista, lineaarista ja ajallisesti venytettyä kerrontaa. Tutkin, kuinka maalauksista syntyy erilaisissa tiloissa kertomuksia ja sisälleen kutsuvia immersiivisiä kokemuksia.

Kutsun lukijan mukaan kertomukseen, jota kuljen kumitossu toisessa ja korkokenkä toisessa jalassa. Rinnastan maalaamisen mukavaan kumitossuun ja sen analyyttisen tarkastelun korkokenkään. Taiteilija-tutkijana minusta tuntuu kuin seisoisin maalausteni äärellä kontrapostossa. Tutkimukseni osoittaa, kuinka kengän korko kuluu käytössä ja sanat alkavat tuntua omiltani. Kulkua tukevat teoreetikot Mieke Bal ja Kai Mikkonen sekä useat muut tutkijat, taiteilijat ja heidän teoksensa. Myös kirjoitettu kieli voi olla vallaton ja kokeileva, ja juuri se avaa teokseni sanallisesti jaettavaan muotoon.

Tutkimukseni sanallistaminen on paljastanut, kuinka osa teosteni kerronnasta täydentyy vasta maalausteni poistuttua työhuoneeltani, niiden asetuttua alttiiksi katseille ja tulkinnoille. Olen oivaltanut tutkimukseni kuluessa työskentelyyni vaikuttaneiden asioiden laajuuden ja tulkintojen moninaisuuden. Tutkimukseni keskeisimpiin tuloksiin kuuluu sen ymmärtäminen, että taiteilijan tutkivan pohdinnan prosessi avautuu sanojen kautta sekä jaettavaksi että eteenpäin kuljettavaksi. Sanojen avulla ehdotetut määritelmät eivät kumoa maalauksen vapautta olla lopullisesti määrittelemätön, mutta ne auttavat ymmärtämään maalauksen kerronnan erilaisia toimintatapoja.

Ämnet för min avhandling för doktorsexamen i bildkonst är narrativt måleri i rummet, en undersökning av rumsliga målerihelheter och narrativ i en serie målningar. Den visuella ämnesvärlden i min konstverkshelhet handlar om flickåldern, femininiteten och den rosa färgen. Som guide på min forskningsresa har jag en flickarmé, en grupp vilda men inte våldsamma flickor. Flickorna i mina målningar ockuperar olika slags rum.

Min konstnärliga avhandling omfattar en skriftlig del, där jag rapporterar om forskningens gång, och som även gör det möjligt för mig att verbalt beskriva mina forskningsinsikter. Texten beskriver hur mitt konstnärliga arbete framskrider, det ordlösa vetandet och hur mitt trevande efter orden öppnar min förståelse för narrativet, berättarna, fokaliseringen och immersiviteten. Det konstnärliga arbetet och skrivandet växer ihop till en utvecklingsgång, jag hittar orden vid sidan om det ordlösa vetandet och till sist vågar jag mig även på att pröva feminismen i mina verk.

Min avhandling omfattar tre offentliga utställningar och konstverkshelheter i vilka jag arbetar med narrativet och den rosa färgen i målningen och dess och placering i olika rum. Utställningarna hänför sig till en tioårsperiod på följande sätt: Min soloutställning Playground – My work is my pleasure som visades på Galleri Korjaamo hösten 2009, min måleriinstallation Paradis k (Kidnap) som var en del av utställningen Päin Näköä! på Museet för nutidskonst Kiasma år 2012 och min serie målningar Paradis r (Rascal) som visades på grupputställningen Vallaton på Vanda konstmuseum Artsi under åren 2017–2018. Forskningsprocessens huvudmoment hänger nära samman med de tre utställningar och konstverkshelheter som ingår i min avhandling. Mina forskningsfrågor åtföljer konstverkshelheterna med avseende på det simultana, linjära och tidsmässigt utdragna narrativet i måleriet. Jag undersöker hur det i olika rum uppstår narrativ och omslutande immersiva erfarenheter ur målningarna.

Jag bjuder in läsaren i narrativet som jag går omkring i med ena foten i en gymnastiksko och med högklackat på den andra. Jag likställer måleriet med den bekväma gymnastikskon och den analytiska undersökningen av måleriet med den högklackade skon. För mig som konstnär och forskare känns det som om jag står bredvid mina målningar i kontrapost. Min forskning visar hur klacken på skon slits ner av användningen och orden börjar kännas som mina egna. Gången stöds av teoretikerna Mieke Bal och Kai Mikkonen och flera andra forskare, konstnärer och deras verk. Även det skrivna språket kan vara vilt och experimentellt och just det får mina verk att öppna sig i en form som kan delas verbalt.

Verbaliseringen av min forskning har avslöjat hur en del av narrativet i mina verk inte blir komplett förrän mina målningar lämnar ateljén, när de blir utsatta för blickar och tolkningar. Under forskningens gång har jag förstått bredden hos det som påverkar mitt arbete och mångsidigheten hos tolkningarna. Bland de viktigaste resultaten av min forskning är förståelsen att det är genom orden som processen för konstnärens utforskande reflektion öppnar sig för att både kunna delas och gå framåt. De definitioner som föreslås i ord ogiltigförklarar inte målningens frihet att vara definitivt odefinierad, men de hjälper till att förstå de olika funktionssätten för narrativet i måleriet.

In my doctoral research in fine arts, I study narrative painting in space and examine the narratives of spatial painting series and other spatial assemblies of paintings. My paintings’ imagery deals with girlhood, womanhood, and the colour pink. A girl army – a wild and non-violent group of girls – acts as a guide on my journey of exploration. My paintings’ girls take over various spaces.

My artistic research includes a written section in which I report how my research proceeds, enabling me to find new ideas through verbal language. The written section deals with my artistic work process and non-verbal knowledge, and it describes how the search for words adds to my understanding of narrative, narrators, focalisation, and immersivity. As artistic work and writing blend into a trajectory, I establish the words alongside non-verbal knowledge, and, in the end, I venture to observe my works’ feminism.

My research includes three public exhibitions of works that explore painting narratives, the colour pink, and placing in various spaces. The exhibitions took place during a period of ten years, as follows: My solo exhibition, Playground – My work is my pleasure, was on display at Galleria Korjaamo in autumn 2009, the painting installation Paradis k (Kidnap) was part of the Eyeballing! exhibition at the Museum of Contemporary Art Kiasma in 2012, and my painting series Paradis r (Rascal) was on display in the Vallaton – Rascal group exhibition at the Vantaa Art Museum Artsi during 2017–2018. My research’s main stages are closely related to these three exhibitions included in my research. My research questions follow, along with the works, a painting’s simultaneous, linear, and temporally stretched narrative. I explore how paintings, in different spaces, turn into stories and immersive experiences, inviting viewers inside of them.

I invite the reader into a story in which I wander, wearing a trainer on one foot and a high-heeled shoe on the other. I compare painting with a comfortable trainer and the painting’s analytical observation with a high-heeled shoe. As an artist-researcher, I feel like I am standing near my paintings in contrapposto. My research shows how the heel wears out and the words become familiar little by little. Theorists Mieke Bal and Kai Mikkonen, as well as various other researchers, artists, and their works, support my journey. Written language, too, can be wild and experimental, and it is the very element that turns my works into a form that can be verbally shared.

Verbalising my research has revealed that a part of my works’ narrative becomes complete only when I leave my workspace and the works are exposed to views and interpretations. During my research, I realised the diversity of interpretations and the extent of factors that have influenced my work. The key results of my research include the understanding that an artist’s research process opens to be shared and followed through words. The definitions suggested by words do not invalidate a painting’s liberty to be completely indefinable, but they help to understand the various ways a painting’s narrative works.