Subjektiivisuus voimavarana : tanssijana kokemuksellisissa, aistillisissa ja hoivaavissa praktiikoissa
Kelloniemi, Suvi (2022)
Kelloniemi, Suvi
Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu
2022
Maisterin opinnäytetyö
tanssi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022061346098
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022061346098
Tiivistelmä
Kirjallisessa opinnäytetyössäni ”Subjektiivisuus voimavarana: Tanssijana kokemuksellisissa, aistillisissa ja hoivaavissa praktiikoissa” sanallistan ruumiillisuuden kokemuksellista tasoa sekä hahmottelen, miten oma tanssijuuteni on päässyt syventymään. Oleilen henkilökohtaisten huomioiden äärellä, mutta toivon silti tekstini avautuvan myös muille samaistuttavaksi ja pohdittavaksi materiaaliksi. Puran auki sitä millaista tukea olen saanut tietyistä somaattisista menetelmistä ja mitkä tanssijantyölliset praktiikat palvelevat tällä hetkellä parhaiten tanssijuuttani. Avaan kokemushorisonttiani ja pyrin kuljettamaan lukijan syvälle ruumiini tuntoisuuteen, jossa ajallinen ja sisällöllinen kerrostuneisuus on vahvasti läsnä. Uudelleenvierailen menneessä, kuron kiinni kehon ja mielen klassista dualismia sekä yritän hahmottaa ekosomatiikan laajaa käsitettä. Hahmottelen sitä, milloin kehostani on päässyt syntymään ruumis. Tekstini alaviitteet kuvastavat ajatteluni metatasoa prosessin aikana, ja siten henkilökohtainen elämäni kasvaa tanssijuuteen kiinni. Käsitteellistän ja reflektoin tanssijuuteni kehityskaaria. Avaudun haavoittuvuudelle ja häpeälle, koska sitä tanssijana oleminen minulle myös merkitsee.
Aloitan lyhyesti ruumiinfenomenologiasta ja siitä, miksi ruumiillisen olemisen peruskysymykset ovat olennainen osa tanssia. Avaan objektikehon ja eletyn/koetun kehon käsitteet ja kerron, miten itse hahmotan ruumiillisuutta. Somatiikan ja somaattisten menetelmien avulla käsittelen minuutta ja objektikehon ”virheasentoja” ja lopulta päädyn syvästi eheyttävän kokemuksellisuuden äärelle. Kirjoitan ruumiini merkityksellistymisestä somaattisten menetelmien subjektiivisen pohjavireen ansiosta. Tunnistan somaattisen läsnäolon potentiaaleja ja hahmotan itsetuntemuksen lisääntymiseen johtaneita polkuja. Operoin ruumiin hiljaisen tiedon kanssa ja sanoittamisen vaikeus on jatkuvasti läsnä.
Jooga ja tietoisuustaidot lukeutuvat myös tanssijantyötä tukeviin praktiikoihin. Käsittelen molempien aistimellisuutta omissa luvuissaan. Jäsentelen ruumiillisia maastoja ja kokemushorisontteja kyseisten praktiikoiden avulla ja nautin niiden läpielämisen aspekteista. Joogaharjoitus on opettanut nauttimaan erityisesti yksin tekemisestä, uskallan rohkeammin luottaa itseeni ja omaan kykeneväisyyteeni. Hahmottelen myös ruumiin elastisuuden yhteyttä tunne-elämän elastisuuteen. Tietoisuustaitojen avulla jäsennän elettyä todellisuutta selkeämmin ja kuvaan hengityksen löytämisen oleellisuutta. Jaan tietoisuustaitojen keskeisiä sisällöllisiä tavoitteita myös suhteessa tanssijantaitoon taiteellisessa lopputyössä Core (2021).
Luvussa ”tanssijantyölliset praktiikat” kerron, miten esittelemäni praktiikat eroavat paljon suhteessa tarkasti tietynlaisia liikkeellisiä muotoja ja laatuja painottavista tekniikoista. Deborah Hayn havainnonharjoitus sekä Karolina Ginmanin olevaisen tanssi johdattelevat tanssijuuttani ruumiillisen tiedon paljastamisen ja valjastamisen äärelle. Kyseisten praktiikoiden maastoissa tutkin ruumiillisuudesta avautuvia potentiaaleja ja niiden prosessinomaiset luonteet vahvistavat käsitystäni tanssijantaiteen kerrostumisesta. Havainnonharjoituksen solullinen ruumis ja olevaisen tanssin psykoanalyyttinen pohjavire inspiroi tanssijuuttani.
Ruumiillisuutta kokonaisvaltaisesti huomioivat praktiikat ja teoriat luovat kehyksen, jota vasten tanssijuuteni on syventynyt. Lopuksi myös väitän, että somaattisesti orientoitunut tanssija pystyy toimimaan ammatissaan itsestä inspiroituen, ei kuluttaen, sillä subjektiivisuuden voi kääntää voimavaraksi.
Aloitan lyhyesti ruumiinfenomenologiasta ja siitä, miksi ruumiillisen olemisen peruskysymykset ovat olennainen osa tanssia. Avaan objektikehon ja eletyn/koetun kehon käsitteet ja kerron, miten itse hahmotan ruumiillisuutta. Somatiikan ja somaattisten menetelmien avulla käsittelen minuutta ja objektikehon ”virheasentoja” ja lopulta päädyn syvästi eheyttävän kokemuksellisuuden äärelle. Kirjoitan ruumiini merkityksellistymisestä somaattisten menetelmien subjektiivisen pohjavireen ansiosta. Tunnistan somaattisen läsnäolon potentiaaleja ja hahmotan itsetuntemuksen lisääntymiseen johtaneita polkuja. Operoin ruumiin hiljaisen tiedon kanssa ja sanoittamisen vaikeus on jatkuvasti läsnä.
Jooga ja tietoisuustaidot lukeutuvat myös tanssijantyötä tukeviin praktiikoihin. Käsittelen molempien aistimellisuutta omissa luvuissaan. Jäsentelen ruumiillisia maastoja ja kokemushorisontteja kyseisten praktiikoiden avulla ja nautin niiden läpielämisen aspekteista. Joogaharjoitus on opettanut nauttimaan erityisesti yksin tekemisestä, uskallan rohkeammin luottaa itseeni ja omaan kykeneväisyyteeni. Hahmottelen myös ruumiin elastisuuden yhteyttä tunne-elämän elastisuuteen. Tietoisuustaitojen avulla jäsennän elettyä todellisuutta selkeämmin ja kuvaan hengityksen löytämisen oleellisuutta. Jaan tietoisuustaitojen keskeisiä sisällöllisiä tavoitteita myös suhteessa tanssijantaitoon taiteellisessa lopputyössä Core (2021).
Luvussa ”tanssijantyölliset praktiikat” kerron, miten esittelemäni praktiikat eroavat paljon suhteessa tarkasti tietynlaisia liikkeellisiä muotoja ja laatuja painottavista tekniikoista. Deborah Hayn havainnonharjoitus sekä Karolina Ginmanin olevaisen tanssi johdattelevat tanssijuuttani ruumiillisen tiedon paljastamisen ja valjastamisen äärelle. Kyseisten praktiikoiden maastoissa tutkin ruumiillisuudesta avautuvia potentiaaleja ja niiden prosessinomaiset luonteet vahvistavat käsitystäni tanssijantaiteen kerrostumisesta. Havainnonharjoituksen solullinen ruumis ja olevaisen tanssin psykoanalyyttinen pohjavire inspiroi tanssijuuttani.
Ruumiillisuutta kokonaisvaltaisesti huomioivat praktiikat ja teoriat luovat kehyksen, jota vasten tanssijuuteni on syventynyt. Lopuksi myös väitän, että somaattisesti orientoitunut tanssija pystyy toimimaan ammatissaan itsestä inspiroituen, ei kuluttaen, sillä subjektiivisuuden voi kääntää voimavaraksi.
Kokoelmat
- Kirjalliset opinnäytteet [1482]