Humanoid praxis : kokeellisen toimijuuden rämeikössä

Abstract

Taiteellis-pedagoginen opinnäytetyöni on tutkielma, joka pohjautuu käytännölliseen ja tutkivaan työskentelyjaksoon. Työskentely tapahtui kokeelliseen toimijuuteen perustuvan praktiikan ympärillä Helsingin Lapinlahden Omenapuutalossa. Tästä työskentelystä kertynyt materiaali on tutkielman pääasiallista aineistoa. Työskentelyprosessi risteytyi osin kolmen muun teatteri- ja tanssipedagogiikan opinnäyteprosessin kanssa jaetussa tilassa. Prosessiin osallistui pääosin kanssaopiskelijoita ja kollegoita.

Tutkielman nimi Humanoid praxis – kokeellisen toimijuuden rämeikössä luonnehtii kokeellisen praktiikan olemusta kuvaannollisesti, käyttäen omaehtoista suhdetta terminologiaan. Tutkielmassa pohdin praktiikan olemusta ja pyrin ymmärtämään minkälaista kokemusmaailmaa se herättää.

Pohdin praktiikan kokeellisuutta sen suunnittelemattomuuden ja omaehtoisuuden kautta – kyseen alla ovat taiteellinen ja pedagoginen näkökulma toimijuudessa, joka muotoutuu ilman selkeää päämäärää. Pohdin tällaista päämäärätöntä olemista esityksellisessä tilassa, joka luodaan ääniteknologisin keinoin. Tilan ääntä kaiutetaan ja loopataan reaaliajassa osallistujan korvaan. Äänen looppaus pyrkii dramaturgisena keinona luomaan vaihtoehdon lineaariselle syyn ja seurauksen logiikalle. Tarkastelen tämän dramaturgisen keinon suhdetta kokeelliseen toimijuuteen.

Pohdin syyn ja seurauksen logiikan suhdetta ihmisen ulkopuoliseen. Humanoidin näkökulmalla haen takaa toisin katsomisen mahdollisuutta suhteessa ihmiskeskeiseen näkökulmaan. Humanoidi toimijuus on eräänlainen hypoteettinen olemisen tapa, jonka suhdetta pohdin praktiikkaan – voiko toisin oleminen paljastaa jotain olennaista ihmisen omasta toiminnasta ja mikä on tällaisen introspektion suhde vapautumiseen taiteellisessa kokemuksessa?

Tarkastelen rämeikön olemusta eräänlaisena kokeellisen toimijuuden ympäristönä, joka humanoidinäkökulman tapaan sisältää ehdotuksen tietoiseksi tulemisesta ihmiskeskeisistä ympäristöistä, jotka sisältävät sosiaalisia oletuksia ja suorituspaineita tietynlaisesta olemisesta. Pohdin tällaista epäselvää ja arvaamatonta toiminnan maastoa myös dramaturgisesta näkökulmasta.

Yksi tutkielman olennainen haaste ja kysymys liittyen suunnittelemattomuuteen, on praktiikan inklusiivisuus. Praktiikka on tämän tutkielmankin jälkimainingeissa kovin keskeneräinen ja jatkuvassa muotoutumisen vaiheessa. Pohdin tältä pohjalta kutsumisen piirin laajentamista vertaisten opiskelijoiden ja kollegoiden ulkopuolisiin tahoihin. Keskityn tämä kysymyksen osalta ulkopuolisen katsojan mukaan tulemiseen. Tätä tarkastelen prosessin loppupuolella muotoutuneen tapahtumaviikon osalta.