Lasten tanssipedagogiikka yhteydessä olemisen praktiikkana

Abstract

Opinnäytetyöni keskiössä on lasten tanssipedagogiikka. Pohdin tanssinopetuksen merkitystä ympäristökriisin aikakaudella kysyen, miten tanssinopetus varhaiskasvatuksen kontekstissa voisi tukea lasten kokonaisvaltaista maailmassa olemista kestävyyden arvojen mukaisesti. Tavoitteeni opinnäytetyössäni on tutkia ja kehittää omaa työtäni taidepedagogina sekä kurkottaa kohti yleistä tanssi- ja taidepedagogista keskustelua.

Teoreettisesti opinnäytetyöni kiinnittyy uusmateriaalisiin teorioihin etsien ja jäljittäen kehollisen, taidepedagogisen praktiikkani materiaalisia, ajallisia, tilallisia, avaruudellisia ja diskursiivisia suhteisuuksien verkostoja. Tästä näkökulmasta ihmistä ei nähdä erillisenä maailmasta, vaan hänet ymmärretään jatkuvassa muotoutumisen tilassa maailman kanssa. Keskiössä on pyrkimys sanoutua irti ihmiskeskeisestä tavasta hahmottaa maailmaa. Tanssitaiteen ja kehollisten praktiikoiden kentällä työni hakeutuu samojen kysymysten äärelle kiinnittymällä somaattisiin menetelmiin ja ekosomaattiseen lähestymiseen tanssin opetuksessa. Ekosomaattinen pedagogiikka näyttäytyy minulle erityisenä kehollisena maailmaan kytkeytymisenä ja yhteydessä olemisen harjoittamisena. Se ilmenee kehollisen kokemuksen kunnioittamisena sekä kehollisuutemme prosessimaisuuden ja suhteisuuden oivaltamisena. Käytännön työssäni lasten parissa tutkin ja koettelen tanssipedagogista toimintaani näiden teorioiden pohjalta kumpuavana yhteydessä olemisen praktiikkana.

Opinnäytetyöni jakautuu kolmeen osaan: noin kahden kuukauden mittaiseen käytännön opetusharjoitteluun tanssinopettajana päiväkodissa 3–6-vuotiaiden lasten parissa, työpäiväkirjoista ja omakohtaisista kokemuksistani muodostuneen aineiston analysointiin, sekä tähän kirjalliseen tutkielmaan. Tutkimuksellisesti työni lähestyy taiteellisen tutkimuksen sekä post-kvalitatiivisen tutkimuksen suuntauksia jäljittäen ja tehden näkyväksi taidepedagogisen praktiikkani prosessin. Koen tutkimiseni olleen liikkeessä oleva etsimisen prosessi, jossa olen luovasti ja ihmetellen hahmotellut ja kehittänyt omaa tutkimisen tapaani. Tässä kirjallisessa tutkielmassani tuon näkyväksi kuljetun matkani nivoen yhteen teorian, käytännön pedagogisen toiminnan ja niistä nousevat omakohtaiset pohdintani.

Praktiikkani ja tutkimiseni punaisena lankana on kulkenut yhteydessä olemisen teema. Työni tuloksena olen oivaltanut niin ihmisen kuin pedagogiikankin syvästi maailmaan kietoutuneen luonteen ja koen, että tanssin opetuksella tämän kaltaista yhteydessä olemista idättävänä praktiikkana on mahdollisuus muuttaa näkökulmaamme ihmiskeskeisyydestä kohti maailmakeskeisyyttä ja näin ollen edistää kestävyyden arvoja. Samalla koen, että tanssipedagogiikalla on merkityksellinen potentiaali tukea kaikkien lasten kokonaisvaltaista ja kehollista maailmassa olemista osana varhaiskasvatuksen taidekasvatusta.