Tonarium-katkelmat suomalaisissa reformaatioajan kirkkolaulukäsikirjoituksissa : selvitys Codices Fennici -tietokannan käsikirjoituksista

Abstract

Keskiaikaisissa kirkkolaulukäsikirjoituksissa esiintyvät tonariumit ovat psalmilaulun opetuksessa käytettyjä teorian tai käytännön oppaita, jotka vaihtelevat yksinkertaisista resitointikaavojen kokoelmista laajoihin tutkielman tasoisiin kokoelmiin. Tonariumit ovat toimineet tiedon säilyttäjinä, luokittajina ja järjestelijöinä, joita on käytetty erilaisten sävelmäkaavojen luokitteluun, sidonnaisuuksien tunnistamiseen ja opetteluun. Niitä käytti pääsääntöisesti kirkkolaulua opettava ja säilyttävä schola cantorum, eivät niinkään tavalliset seurakuntalaiset. Varhaisimmat tonariumien kaltaiset eurooppalaiset kirkkolaulun luokitteluteokset on ajoitettu 400–600-luvuille, ja ensimmäiset varsinaiset tonariumit ovat peräisin 800–900-lukujen vaihteesta.

Tämä tutkimus tarkastelee suomalaisissa reformaatioajan kirkkolaulukäsikirjoituksissa esiintyviä tonarium-katkelmia. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, millaisia tonarium-jaksoja käsikirjoituksissa esiintyy, tunnistaa ja eritellä valmiiksi kuvattujen käsikirjoitussidosten tonarium- katkelmien musiikillisia ja tekstillisiä piirteitä sekä vertailla eri käsikirjoituksia keskenään. Nykyisen Suomen alueella käytössä olleita 1500–1600-lukujen latinan-, ruotsin- ja suomenkielisiä käsikirjoitussidoksia on säilynyt eri arkistoissa muutamia kymmeniä, ja ne käsittävät runsaat 3500 lehteä. Tutkimuksen lähdeaineiston muodostavat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julkaisemaan Codices Fennici -tietokantaan luetteloidut yksitoista käsikirjoitussidosta, joiden sisältökuvauksissa on maininta tonarium-katkelmasta.

Keskeisinä löydöksinä tonarium-katkelmista tunnistettiin viisi toistuvaa sisältötyyppiä: psalmikaavat, aluke-esimerkit, Adam primus homo -opetuslaulu, Glorian ja/tai Benedicamuksen sävelmät sekä invitatorium-psalmin Venite exultemus sävelmäkaavat eri moodeissa. Tonariumien laajuuden ja sisällön perusteella lähdeaineisto jaettiin kolmeen ryhmään, joista suppeaan ryhmään kuuluu yksi käsikirjoitus, keskilaajaan ryhmään viisi käsikirjoitusta ja laajaan ryhmään viisi käsikirjoitusta.

Tutkimus tarjoaa uutta tietoa suomalaisten reformaatioajan kirkkolaulukäsikirjoitusten sisällöstä, aikansa musiikinteorian hahmotuksesta ja opetuksesta. Se esittää myös tonariumeihin perustuvan aineistolähtöisen lähestymistavan lähteiden jaotteluun. Jatkotutkimuksen kannalta tutkimuksessa pohditaan mahdollisuuksia esimerkiksi tonariumien tarkempaan sävelmätason tarkasteluun sekä pohjoismaisten tai keskieurooppalaisten käsikirjoitusten tonariumien vertailuun.