Kolme esseetä oopperoiden lavastamisesta

Abstract

Kolmen esseen kokoelma käsittelee oopperoiden lavastamista. Ensimmäisessä esseessä Soiva tila pohditaan musiikin merkitystä oopperan tilallisuudessa. Mitä musiikki tuo lavastussuunnitteluun? Mikä virittää tilan soimaan? Mikä on musiikin ja tilan suhde? Toinen essee Auringon talon aika tarkastelee yksityiskohtaisemmin Einojuhani Rautavaaran oopperaa Auringon talo. Essee pureutuu teoksen aikakäsitykseen ja eri aikojen päällekkäisyyteen, joka on kirjoitettu myös musiikkiin. Kirjoituksen konkreettisena perustana on Helsingin Metropolian ammattikorkeakoulussa toteutettu esitys Auringon talosta. Myös tämä essee palaa ensimmäisen esseen aiheeseen musiikin inspiraatiosta ja merkityksestä oopperoiden lavastamisessa. Kolmannessa esseessä Lavastuksen aikajana puretaan auki lavastajan työn vaiheita. Vaikka jokainen produktio ja työryhmä toimii omalla tavallaan, on lavastajan työssä paljon toistuvia työskentelytapoja. Essee on kirjoitettu käytännönläheisesti, se kuvailee lavastajan konkreettisia työvaiheita. Lavastajan ja ohjaajan välinen yhteistyö on syvemmän tarkastelun alla. Jokainen essee avaa omat kysymyksensä, työssä ei ole yhtä pääkysymystä. Opinnäytteen yhdistävänä teemana on kuitenkin aika. Se tarkastelee opiskeluaikaa ja sen aikana saatuja kokemuksia ja tietoa. Musiikkia käsittelevä ensimmäinen essee tarkastelee aikaa suhteessa tilaan. Voiko tila (näyttämö) elää ajassa? Toinen essee tutkii konkreettisesti aikakerrostumia ja eri aikojen päällekkäisyyttä Auringon talo -oopperan musiikillisessa ja tekstillisessä rakenteessa. Kolmas essee tarkastelee tiettyä ajanjaksoa, jonka aikana lavastaja työstää näyttämökuvan ideasta muodoksi. Lavastajan työtä ohjaa aina aika. Opinnäytteen tyylilajiksi on valittu essee. Työ ei ole akateeminen tutkielma, ja myös lähdeviitteet on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta jätetty merkitsemättä. Kaikki kirjat ja esitykset, joihin esseissä viitataan, on kuitenkin listattu työn loppuun. Työ on henkilökohtainen ja subjektiivinen kuvaus lavastajaksi kouluttautumisesta. Tärkeänä reflektiopintana toimivat opiskeluaikana tehdyt lavastustyöt, niistä on tässä kontekstissa esitetty vain oopperat. Teoreettisena taustamateriaalina opinnäytteessä on myös aiempien opintojen aikana kertyneet luentomuistiinpanot. Opinnäyte sivuaa kolmen lavastajan, Anna Kontekin, Jūratė Paulekaitėn ja Markku Pätilän työtä ja esimerkkiä lavastamisessa. Teoksen johdannossa opinnäytteen kirjoittaja saattaa lukijan siihen kontekstiin, jossa opinnäyte on kirjoitettu. Johdanto on henkilökohtainen pysähtyminen siihen pisteeseen, jossa kirjoittaja työtä tehdessään on. Esseiden päätteeksi teoksessa ei ole loppupäätelmiä. Jokainen essee kuroo langat yhteen itsenäisesti. Esseet voi lukea yksittäisinä kirjoituksina, vaikka niissä onkin viittauksia toisiinsa.