Taiteellis-pedagoginen praktiikka oliona : tanssipedagogi pohtii työnsä suhdetta mahdollisten merkitysten ilmaantumiseen

Abstract

Taiteellis-pedagoginen opinnäytetyöni sisältää tarkastettavan käytännön osan ja kirjallisen osan. Kirjallisessa osassa tarkastelen opetusharjoittelun, taiteellisen työskentelyn ja kirjoittamisen näkökulmasta taiteellis-pedagogista praktiikkaani oliona. Praktiikkani oliollisuudella tarkoitan tässä kohtaa, joka tekee praktiikkani suhteista ja suhteisuuksista kokonaisuuden. Siihen kietoutuneena koen kasvavani ihmisenä ja taiteilija-pedagogina. Myös työni merkityksellisyys, sen liikuttavuus, syntyy tästä kaiken yhteen kietoutumisesta. Olen itse osa oliota, se on minussa suhteina, joissa maailmassa elän ja toimin.

Toteutin opinnäytetyöhöni liittyvän opetusharjoittelujakson osan Taideyliopiston Teatterikorkeakoululla, taiteidenvälisen toiminnan kehyksessä. Harjoittelussa oli mukana eri taiteen alojen ammattilaisia ja somaattisessa työskentelyssä harjaantuneita. Työskentely yhdisti liikettä, ääntä ja erilaisia piirustusmateriaaleja. Taiteellinen työskentelyni tapahtui Lapinlahden sairaala-alueen Omenapuutalotalossa, jossa työskentelyni risteytyi kolmen muun opinnäyteprosessissa olevan tanssi- ja teatteripedagogiikan opiskelijan kanssa. Taiteellisen työskentelyn jakso tiivistyi tarkastettavaan käytännön osaan, sooloteokseeni taipui peilin läpi, joka syntyi yhteistyössä äänisuunnittelija-muusikko Tero Kaunisvuon kanssa.

En rajaa tutkimistani ainoastaan tanssitaiteen alueelle, vaan lähestyn opinnäytettäni taiteidenlajit ylittävästä näkökulmasta. Opinnäytetyöni kirjallinen osa rakentuu kolmesta osasta. Tarkastelen taidepedagogista praktiikkaani oliona ensin opetusharjoittelun, seuraavaksi taiteellisen työskentelyn ja lopuksi kirjoittamisen kautta.

Opinnäytteessäni on tunnusmerkkejä käytäntölähtöisestä tutkimuksesta, toimintatutkimuksesta, taiteellisesta tutkimuksesta sekä fenomenologisesta tutkimusasenteesta. Työni voi nähdä myös jälki-laadullisen tutkimusasenteen valossa.

Opinnäytetyöni kirjallisessa osassa kuvaan taiteellis-pedagogisen praktiikkani oliollisia piirteitä keskittyen muutamaan merkitykselliseen ilmaantumisen hetkeen (= alalukujen nimet). Näissä hetkissä olio liikahtelee lähemmäs. Yksittäisten, ainutkertaisten hetkien merkitykset sekä niistä kumpuavat uudet mahdolliset merkitykset ovat kehkeytyneet yhteisyydessä. Mikään ei synny maailmaan muista erillisenä osana. Tämä on mielestäni olennaista arvotietoa niin taiteilijalle, pedagogille, kuin tutkijallekin.

Kirjallisen työn lopuksi kokoan taiteellis-pedagogista praktiikkaani läpäiseviä piirteitä ajatuksella: jokin liikkuu ja liikuttaa minua.