Tehokas urkuharjoittelu

Abstract

Tämä kirjallinen työ pureutuu urkujensoitossa pitkällä olevien urkureiden harjoittelukäytäntöihin. Työ käsittelee yleishyödyllisiä tehokkaita harjoittelukäytäntöjä, harjoitteluprosessin eri vaiheita, motivaatiota sekä jalkiosoiton yleisiä piirteitä. Mentaaliharjoittelu on rajattu pois laajuutensa vuoksi.

Tutkimuskysymykset ovat: Miten urkujensoittoa voi harjoitella tehokkaasti? Millaisia työkaluja on olemassa tehokkaaseen ja aikaa säästävään harjoitteluun? Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu musiikin harjoittelemista koskevasta kirjallisuudesta, empiirinen osuus taas Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kahden urkujensoiton opettajan haastatteluista suullisin ja soivin vastauksin.

Haastattelutulokset tiivistäen todetaan, että harjoittelun tulisi olla hyvin suunniteltua ja tauotettua toimintaa. Harjoittelulle on hyvä asettaa selkeä päämäärä. Harjoitteluprosessille on hyvä varata riittävästi aikaa, jotta opittavat asiat saavat kypsyä ja syventyä. Sormitusten ja jalkajärjestysten huolellinen suunnittelu ja niissä pysyminen on myös tärkeää.

Asiasanat: urkujensoitto; harjoittelu; Johann Sebastian Bach: Sonaatti, BWV 528; CharlesMarie Widor: Sinfonia, op. 13 nro 2; maisterivaiheen urkuopiskelija