Oppijalähtöisyys vapaan säestyksen henkilökohtaisessa opetustilanteessa

Abstract

Tässä tutkimuksessa tutkin oppijalähtöisyyttä ja sen toteutumista vapaan säestyksen henkilökohtaisessa opetustilanteessa Taideyliopiston Sibelius–Akatemiassa. Viime vuosikymmeninä oppijalähtöisyys, jonka käsitteeseen ja merkityksiin on kiinnitetty huomiota musiikkikasvatuksen tutkimuksessa ja käytänteissä, on myös yksi viimeisen 60 vuoden aikana muotoutuneen ja Suomen instrumenttipedagogian kenttään vakiintuneen oppiaineen (opintojaksokokonaisuuden) vapaan säestyksen, periaatteista. Korostaen improvisaatiota, korvakuulolta soittamista ja musiikin luomista ilman nuotinnettua informaatiota, vapaa säestys on pedagogisesti varsin erottuva ja uusi tulokulma länsimaisen taidemusiikin instrumenttiopetuksessa.

Teoreettisessa viitekehyksessä esittelen vapaan säestyksen ja oppijalähtöisyyden ilmiöitä ja niiden taustoja. Tutkimukseni on laadullinen tapaustutkimus, jonka aineistonkeruumenetelmänä on ryhmähaastattelu. Tutkimusaineiston analyysissa on käytetty temaattista sisällönanalyysiä. Tutkimuskysymykseni on: Millä tavoin oppijalähtöisyys voi toteutua vapaan säestyksen henkilökohtaisessa opetustilanteessa?

Tutkimukseni tulosten mukaan oppijalähtöisyys voi toteutua vapaan säestyksen henkilökohtaisessa opetustilanteessa kuuntelevan ja keskustelevan ilmapiirin kautta niin, että opiskelijan henkilökohtaiset intressit ja tavoitteet tulevat ilmi sekä otetaan huomioon opetuksessa. Oppijalähtöisyys voi tulosten mukaan myös toteutua opiskelijalle suotuisia oppimistapoja ymmärtämällä ja sen perusteella tehtävillä yksilöllisillä pedagogilla ratkaisuilla. Oppimistilanteet ja oppijalähtöisyyden toteutumiseen vaikuttavat tekijät niissä, ovat yksilöllisiä ja ainutkertaisia tapahtumia. Tuloksien perusteella oppijalähtöisyyden toteutumiseen voi vapaan säestyksen henkilökohtaisessa opetustilanteessa vaikuttaa pedagogin vuorovaikutustaidot, opettaja–oppilas -suhteen rakentuminen ja oppimistilanteen kuunteleva ja keskusteleva luonne. Oppijalähtöisyyden toteutuminen on myös riippuvaista opiskelijasta ja hänen iästään, tasostaan ja oppimistavoista ja -tottumuksista. Pedagogi voi opetustilanteessa toteuttaa oppijalähtöisyyttä muodostamalla käsityksen edellä mainituista oppijan ominaisuuksista ja pyrkimällä ymmärtämään oppijan tarpeita, intressejä ja toimimalla turvallisen ja luottamuksellisen oppimisympäristön rakentumista edellyttävillä tavoilla.

Oppijalähtöisyyden toteutuminen instrumenttipedagogiikassa vaatii opettajalta sensitiivisyyttä ja kykyä asettua oppilaan mielenmaisemaan. Itseilmaisun kannustamiseen ja oppijalähtöisen opetustilanteen vapauteen tulisi pyrkiä avoimen vuorovaikutuksen kautta. Opiskelijan oppimistapojen, taustojen, intressien ja tavoitteiden ymmärtäminen edistää oppijalähtöisyyden toteutumista. Tutkimukseni mukaan oppijalähtöisyys on tavoiteltavaa, sillä se voi motivoida opiskelijaa, vaikuttaa myönteisesti opettaja–oppilassuhteen rakentumiseen ja sitä kautta oppimisprosessiin ja oppimistilanteiden ja -tuloksien muodostumiseen.