Vyyhti limittyvästä lavastamisesta

Abstract

Vyyhti limittyvästä lavastamisesta kumpuaa lavastajantyöllisestä kipuilusta ja haaveilee runouden ja lavastamisen limittämisestä. Lavastusopintoni ja henkilökohtainen historiani taiteen parissa toimivat autoetnografisena aineistona, josta poimin tarkasteluuni sekä vaikeita asetelmia että oivalluksia herättäneitä hetkiä.

Kipuiluni selkeimmiksi osatekijöiksi määrittyvät tässä opinnäytteessä lavastamisen vahvasti materiaalinen luonne ylikulutuksen ja ekologisen kriisin ajassa sekä erilaiset esitysten tekemiseen ja lavastajan työnkuvaan liittyvät rakenteet ja oletukset. Kuvitelluille ja olemassaoleville konventioille annan tässä opinnäytteessä nimen lavastajuuden aave, kuvaten termin kautta ajatteluuni punoutunutta täydellisyyden tavoittelua.

Opinnäyte pyrkii avaamaan henkilökohtaista kokemustani lavastajantyöstä ajoittain arkisen, ajoittain kohotetun ja pääsääntöisesti omakohtaisen pohdinnan kautta. Tavoitteenani on lähestyä opintojani värittänyttä epävarmuutta avoimesti. Teksti on kirjoitettu sekä itselleni että kanssavaikeilijoille taideinstituutioiden sisällä ja liepeillä. Tarkoituksenani on tarjota rehellistä ja reflektoivaa ajattelua ekologisen kriisin, epätietoisuuden, kytkeytymisen, epävarmuuden, herkistymisen, uupumuksen, keksimisen ja limittymisen värittämistä taideopinnoista.

Vyyhti limittyvästä lavastamisesta koostuu kolmesta pääluvusta. Ensimmäisessä luvussa puran auki henkilökohtaista ja planetaarista uupumusta sekä niiden myötävaikuttamaa monitahoista epäonnistumisen kokemusta, jonka ristiriitaista ja leviävää luonnetta pyrin valottamaan kohdaten tunteen neutraalisti ja tarkastellen sitä esimerkiksi kontrollin ja hallitsemattomuuden teemojen kautta. Toisessa luvussa etsin merkityksellisiä hetkiä ja haaveilen, tunnistaen poetiikan ja niukkuuden itselleni luonteviksi tavoiksi olla taiteen kanssa ja sanoittaa ajatteluani. Poetiikan kautta hahmottelen olennaisen lavastamista. Olennaisen lisäksi pohdin vaatimattomuutta ja tarkastelen materiaalista niukkuutta itselleni luontevana keinona lähestyä lavastajantyötä. Kolmannessa luvussa puran auki taiteellisen opinnäytteeni Rakkaus ja järjestys prosessin. Kuvaan taiteellisten valintojeni taustoja, esittelen muiston ja muistamisen materiaalisuuden paikantamiseen liittyneitä kysymyksiä ja välivaiheita sekä avaan tilallis-dramaturgista ajatteluani osana lavastustyötä.

Pohjaan ajatteluani mm. kirjailija L.M. Montgomeryn Runotyttö-sarjaan, runoilija Olli-Pekka Tennilän ajatuksiin poetiikasta sekä filosofi Gaston Bachelardin teokseen Tilan poetiikka.