Saisinko tanssia sinulle lahjaksi pienen tanssin? : Muistiinpanoja näkymättömän koreografian valmistamisesta kirjastoon

Abstract

Opinnäytetyöni taiteellinen osuus, jonka nimesin Aulatapahtumaksi, oli koreografinen konsepti kolmeen erityyppiseen kirjastotilaan. Koreografinen liike (ja liikkumattomuus) generoi kirjastotilaan aistimellista informaatiota. Sen epälineaariset yksityiskohdat ja tilaan synnytetty muutos aktualisoituivat vastaanottajan tietoisuuteen vasta, jos tai kun hän alkoi seurata koreografista tapahtumaa tietoisemmin tai päätyi suoraan vuorovaikutustilanteeseen esiintyjän kanssa. Näin kävijä saattoi myös saada lahjaksi pienmuotoisen, juuri hänelle tekemäni pienen tanssiesityksen. Tapahtumalla ei ollut varsinaista yleisöä, vaikka jotkut tapahtuman kulusta kiinnostuneet kirjastokävijät saattoivatkin jäädä seuraamaan sitä. Aulatapahtumasta ei ollut tarkoitus tiedottaa etukäteen, sillä tässäkin suhteessa sen pyrkimys oli – kyetäkseen olemaan myös yllättävä – olla myös näkymätön. Aulatapahtuman keskeisiä arvopohjaisia tavoitteita olivat matalakynnyksisyys, kestävä kehitys ja sosiaalisen osallisuuden vahvistaminen.

Opinnäytetyöni kirjallisessa osiossa pyrin muistiinmerkitsemään erilaisia Aulatapahtuman koreografiseen prosessiin liittyneitä havaintoja asettamiini tavoitteisiin liittyen. Taustana havainnoilleni on syytä huomata, että pitkällä aiemmalla urallani olen tehnyt esiintyjän ja koreografin työtä lähestulkoon ainoastaan teatteri- ja näyttämökonteksteissa. Aulatapahtumaa työstäessäni olin siten uudenlaisen työtavan äärellä. Kirjallisessa työssä pyrin paikantamaan Aulatapahtumaa erilaisten koreografisten jatkumoiden ja työhön linkittyvien traditioiden viitepisteisiin samoin kuin joihinkin oman aiemmin urani Aulatapahtuman kannalta oleellisiin kiinnekohtiin, kuten esimerkiksi työhistoriaani koreografi Deborah Hayn kanssa.

Työskentelyn edetessä ymmärsin, että kussakin tilassa itsessään on jo olemassa koreografia ja liikettä, jota minun tehtäväni tapahtumassa oli tuoda esiin, korostaa, häivyttää, parannella, suojata, tukea, seurata tai kääntää liikkeeksi. Tämä koreografinen prosessi puolestaan palautuu toiminnan ja tanssin kautta vaikutuksena ja muutoksena tilassa sekä vastaanottajien havaintona tilasta ja tilanteesta. Tämä ajattelutapa muodostui myös koreografisen työni ja sen tilallisuuden premissiksi. Lisäksi koreografiaan vaikutti myös tapa, jolla minä ja julkiset kirjastotilat, sekä niitä hallinnoivat henkilöt ovat kohdanneet, neuvotelleet, sanoittaneet ja selittäneet toimintaansa, toiveitaan ja mahdollisuuksiaan työni suhteen.

Valmis koreografinen käsikirjoitukseni toimi eräänlaisena toiminnallisten vaihtoehtojen valikkona, jota saatoin käyttää tapahtuman ajan juuri senhetkiseen havaintooni ja tilannearviooni perustuen. Kovin tarkasti etukäteen suunnitellun koreografian toteuttaminen ei olisi julkisessa tilassa toimiessa järkevää. Ymmärsin nimittäin, että yhteisen ja jaetun tilan luonteeseen liittyy keskeisesti myös velvollisuus antaa muiden käyttää tilaa siten, kun he siellä haluavat olla. Aulatapahtumaan tehdessäni pyrkimykseni oli myös oppia tarkastelemaan koreografin työtä jonkinlaisen esteettisen huippumuotoilun sijaan kehollisuuden erityisasiantuntijuutena, jota voisi hyödyntää vaikkapa tällaisten sosiaalisesti vahvistavien esityksellisten tapahtumien kehittämisessä.

My artistic thesis work was called Aulatapahtuma (Lobby Event). It was a choreographic concept created for three different types of library spaces. The choreographic movement (and stillness) generated sensory information in the library spaces. The non-linear details and the change created in the space were only actualized in the consciousness of the library visitor only if or when they began to follow the choreographic event more consciously or ended up in direct interaction with the performer. In this way, the library visitor could also receive a gift in the form of a small dance performance made especially for him or her. The event itself had no actual audience, although some library visitors who were interested in the event might have stayed to watch it. There was no intention to publicize the event in advance. In this respect, too, the event's aim - to be surprising - was also to be invisible. Low threshold accessibility, sustainability, and social inclusion were the key value-based objectives of the Lobby Event.

In the written part of my thesis, I try to note down various observations related to the choreographic process of the Lobby Event to the objectives I set for it. As a background to my observations, it is worth noting that in my long previous career as a choreographer, I have worked almost exclusively in theatre and stage contexts. In working on the Lobby Event, I was therefore also working in a new way. In the written part, I try to locate the Lobby Event in reference points of various choreographic continuities and traditions linked to the work, as well as in some of the points of interest relevant to my own earlier career with the Lobby Event, such as my working history with choreographer Deborah Hay.

Within the work, I understood that within each space itself, there was already a choreography and movement that my role in the event was to highlight, emphasize, obscure, enhance, protect, support, follow, or translate into movement. This choreographic process is in turn returned through action and dance as an effect and change in the space and as a perception of the space and situation by the recipients. This line of thinking also became the premise of the spatiality of my choreographic work. In addition, the choreography was also influenced by how I and the public library spaces, and the people who manage them, encountered, negotiated, articulated, and explained their actions, desires, and possibilities concerning my work.

Based on my perception and my experiences in this process, the choreographic score served as a menu of functional options that I could use during the event. It would not make sense for an artist working in a public space to execute a choreography that was too much decided in advance. For I understood that a key part of the nature of shared space includes the obligation to let others use the space as they wish to be there. In making the Lobby Event, I also sought to learn to see the choreographer's work not as a kind of aesthetic excellence but as a specialized expertise in embodiment that could be used, for example, in the development of such socially empowering performance practices.