Kiss the instrument : huilun laajennettujen soittotapojen kehollisuus ja tulkinta

Abstract

Tutkielmassani kartoitan moderneissa huiluteoksissa vaadittavien erityisten, nk. laajennettujen soittotapojen toteutusta teknisesti sekä niiden ilmaisullisia mahdollisuuksia. Tutkimuskohteena ovat ne soittotavat, joihin liittyy soittajan oman laulu-ja puheäänen käyttö ja erilaiset soittajan kielellä, huulilla ja muilla äänenmuodostuslihaksilla toteutettavat soinnit. Rajauksen ulkopuolelle jäävät multifonit, glissandot ja kiertohengitys.

Työn tarkoitus on herättää laajennettuja soittotapoja opiskelevia huilisteja ajattelemaan soittamisen kehollisuutta ja erilaisten sointien tulkinnallisia mahdollisuuksia. Päämääränä on tehdä nykymusiikin soittamisesta entistä helpommin lähestyttävää huilisteille. Kerään yhteen erilaisia tapoja ohjeistaa kehollisia laajennettuja soittotapoja, annan niiden suorittamiseen itse oivaltamiani teknisiä apukeinoja ja selvennän modernin musiikin estetiikan erilaisia tunnuspiirteitä.

Työhön sisältyy taustatietona katsaus konventionaaliseen huilunsoittoon sointi-ihanteineen. Käyn läpi keholliset laajennetut huilunsoittotavat toteutusohjeineen ja esittelen kolme soolohuiluteosta ja niiden omakohtaisen tulkintani ja tekniset ratkaisuni laajennettujen soittotapojen osalta.

Käytän kartoituksessa apuna huilun laajennettuihin soittotapoihin opastavia käsikirjoja, joiden pedagogisia ohjeita kommentoin. Teen tutkimustani myös soittaen ja havaintojani sanallistamalla. Tarkastelen sävellysten partituureja ja taltiointeja ja vertailen säveltäjien tapoja antaa esitys-ja toteutusohjeita. Tarkastelemiini kirjoituksiin kuuluu myös tuoreita muusikkolähtöisen musiikintutkimuksen julkaisuja Taideyliopiston Sibelius-Akatemian DocMus-tohtorikoulun taiteilijakoulutuksesta. Tämän työn synnyn on innoittanut Taina Riikosen (nyk. Saarikivi) väitöskirja Jälkiä Itsessä. Narratiivisia huilisti-identiteettejä Kaija Saariahon säveltämässä musiikissa (2005).

Työni sijoittuu muusikkolähtöisen musiikintutkimuksen kentälle, sillä sekä soittotapa-analyysieni että teostapausesimerkkieni kautta asetan itseni ja oman soittoni tutkimukseni keskiöön. Lähestyn tutkittavaa aihetta siitä lähtökohdasta, että muusikoilla on tietynlainen, tarkasti muovattu soittaja-identiteetti, joka käsittää sekä opittuja kehollisia soittoliikkeitä että esteettisen arvomaailman. Tähän pohjautuen pohdin, mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että huilisti kokee laajennetut soittotavat hankalina ja voivatko ne myös auttaa huilisti-identiteetin ja ammatillisen osaamisen muovaamisessa. Narratiivia tarkastelen Maria Männikön (2015) jalanjäljissä: teoksen ilmaisuvoimaiseen tulkintaan johtavana metodina ja muusikon työkaluna.

Työni otsikko ”Kiss the instrument” on laina Esa-Pekka Salosen sooloalttohuiluteoksen YTA I esitysohjeesta.