Leikki, kietoutuminen ja sabotaasi: Eli suomeksi 'Did I mention I went to France?'
Halonen, Asko (2024-03-26)
Halonen, Asko
Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu
26.03.2024
Maisterin opinnäytetyö
ohjaus
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024050626809
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024050626809
Tiivistelmä
Tämä opinnäytteen kirjallinen osio käsittelee leikkiä strategiana ja näkökulmana teatterityöhön. Työn kärki on avata, leikkiin liittyviä, taiteelliselle työlleni keskeisiä, leikin jäsennyksiä. Työ ammentaa teatterikoulussa Ecole Philippe Gaulierissa viettämäni lukuvuoden 2022- 23 kokemuksista ja opinnäytetyöhön voi suhtautua siellä käynnistyneen ajatustyön jatkeena. Anekdootit Ranskassa viettämästäni kouluvuodesta ovat keskeinen osa opinnäytetyön materiaalia. Käytän anekdootteja työssä vienteinä aiheisiin sekä konkreettisina esimerkkeinä. Käytän työssäni lähdemateriaalina myös teoreettista leikkiä käsittelevää kirjallisuutta sekä teatteria ja esitystä konkreettisesta, toiminnallisesta ja ei-representaation näkökulmasta tarkastelevaa kirjallisuutta. Kirjalliset keskustelukumppanit ovat rajautuneet seuraamalla omia kiinnostuksenkohteitani leikissä ja sen suhteessa näyttämöön.
Kokonaisuudessaan opinnäytetyö jakautuu kolmeen osaan ja yhteen jatkopohdintoja esittelevään lukuun.
Ensimmäisessä osassa KONTEKSTI: ELI MIKÄ MÄTTÄÄ TEATTERISSA?, kontekstoin kysymyksen leikistä. Avaan, että leikki on minulle konkreettista ja jännitteistä näyttämötoimintaa. Nostan Lehmannin ajatukset konkreettisesta teatterista (concrete theater) sekä energeettisestä teatterista (energetic theater) vaihtoehdoiksi mimesikselle näyttämön tarkastelukulmana. Esittelen Tim Etchellsin ajatuksen esiintyjyydestä, joka muuntaa katsojuuden todistajuudeksi. Luvun lopussa ehdotan leikkiä, kuten sen ymmärrän, reitiksi sen kaltaiseen esiintyjyyteen.
Toisessa osassa LEIKKI JA LEIKKIMIELISYYS, pyrin määrittelemään käyttämäni termin ‘leikki’ tarkemmin. Käytän sen monipuolisuuden kuvaamiseen Roger Caillois:n nelijakoista leikin typologiaa. Jatkosovellan niin ikään hänen sääntöpohjaisen ja spontaanin leikin jaottelua kuvatessani esitystilanteeseen pohjautuvaa leikin laatua. Pohdin josko kiinnostukseni leikkiin yhdistyy Jaakko Stenrosin määritelmään leikkimielisyydestä ja sen metakommunikatiiviseen luonteeseen. Luvun lopussa palaan leikin paikkaan teatterissa pohtimalla teatterileikille ja -leikkijälle tärkeitä ominaisuuksia rakentaen Katariina Nummisen ehdotelman päälle leikin dramaturgisesta logiikasta.
Kolmannessa osassa LEIKKI TEATTERITYÖSSÄ, avaan Gaulierin koulun, itselleni keskeisiksi muodostuneita, tulokulmia leikkiin. Esittelen koulun pedagogiikassa hyödynnetyn teatterileikin perusrakenteen the game:n sekä leikkimielisyyden vastineen complicitén. Avaan esitystilanteen pelastamisen ajatuksen kautta, kuinka koulussa esitystilanteen merkitys näkyi koulun teatterikäsityksessä ja miten esiintyjällä oli siinä korostunut vastuu. Tarkastelen myös leikin pimeää puolta ja kuinka leikin transgressiivisella luonteella on mahdollisuus löytää kietoutumisen edellyttämiä panoksia. Luvun lopussa tarkastelen tahallista horjuuntumista ja epätasapainon tilaan asettumista teatterityön strategiana.
Loppupohdintoihin painottuva LEIKKI JA NYKYOHJAAJANTAIDE, on avaus kysymyksistä ja tuntemuksista, joita opinnäytetyön aikana on noussut pintaan. Nivon Gaulier-lukuvuoden herättämiä pohdintoja Pauliina Hulkon avauksiin näyttelijändramaturgisista kysymyksistä. Mietin kuinka nykyohjaajantaide voisi jäsentyä leikin myötä ja tarjoan yhden näkökulman kysymykseen kehittämäni riittävän vähän tietämisen ajatuksen kautta.
Loppuluvussa reflektoin lyhyesti opinnäytetyön kirjoitusprosessia, kasvuani ohjaajana ja näyttelijäntaiteen paikkaa ja vaikutuksia siihen tarinaan.
Kokonaisuudessaan opinnäytetyö jakautuu kolmeen osaan ja yhteen jatkopohdintoja esittelevään lukuun.
Ensimmäisessä osassa KONTEKSTI: ELI MIKÄ MÄTTÄÄ TEATTERISSA?, kontekstoin kysymyksen leikistä. Avaan, että leikki on minulle konkreettista ja jännitteistä näyttämötoimintaa. Nostan Lehmannin ajatukset konkreettisesta teatterista (concrete theater) sekä energeettisestä teatterista (energetic theater) vaihtoehdoiksi mimesikselle näyttämön tarkastelukulmana. Esittelen Tim Etchellsin ajatuksen esiintyjyydestä, joka muuntaa katsojuuden todistajuudeksi. Luvun lopussa ehdotan leikkiä, kuten sen ymmärrän, reitiksi sen kaltaiseen esiintyjyyteen.
Toisessa osassa LEIKKI JA LEIKKIMIELISYYS, pyrin määrittelemään käyttämäni termin ‘leikki’ tarkemmin. Käytän sen monipuolisuuden kuvaamiseen Roger Caillois:n nelijakoista leikin typologiaa. Jatkosovellan niin ikään hänen sääntöpohjaisen ja spontaanin leikin jaottelua kuvatessani esitystilanteeseen pohjautuvaa leikin laatua. Pohdin josko kiinnostukseni leikkiin yhdistyy Jaakko Stenrosin määritelmään leikkimielisyydestä ja sen metakommunikatiiviseen luonteeseen. Luvun lopussa palaan leikin paikkaan teatterissa pohtimalla teatterileikille ja -leikkijälle tärkeitä ominaisuuksia rakentaen Katariina Nummisen ehdotelman päälle leikin dramaturgisesta logiikasta.
Kolmannessa osassa LEIKKI TEATTERITYÖSSÄ, avaan Gaulierin koulun, itselleni keskeisiksi muodostuneita, tulokulmia leikkiin. Esittelen koulun pedagogiikassa hyödynnetyn teatterileikin perusrakenteen the game:n sekä leikkimielisyyden vastineen complicitén. Avaan esitystilanteen pelastamisen ajatuksen kautta, kuinka koulussa esitystilanteen merkitys näkyi koulun teatterikäsityksessä ja miten esiintyjällä oli siinä korostunut vastuu. Tarkastelen myös leikin pimeää puolta ja kuinka leikin transgressiivisella luonteella on mahdollisuus löytää kietoutumisen edellyttämiä panoksia. Luvun lopussa tarkastelen tahallista horjuuntumista ja epätasapainon tilaan asettumista teatterityön strategiana.
Loppupohdintoihin painottuva LEIKKI JA NYKYOHJAAJANTAIDE, on avaus kysymyksistä ja tuntemuksista, joita opinnäytetyön aikana on noussut pintaan. Nivon Gaulier-lukuvuoden herättämiä pohdintoja Pauliina Hulkon avauksiin näyttelijändramaturgisista kysymyksistä. Mietin kuinka nykyohjaajantaide voisi jäsentyä leikin myötä ja tarjoan yhden näkökulman kysymykseen kehittämäni riittävän vähän tietämisen ajatuksen kautta.
Loppuluvussa reflektoin lyhyesti opinnäytetyön kirjoitusprosessia, kasvuani ohjaajana ja näyttelijäntaiteen paikkaa ja vaikutuksia siihen tarinaan.
Kokoelmat
- Kirjalliset opinnäytteet [1557]