Muuntautuja – Kikkailua ja kokemista roolihenkilöissä; Näyttelijä A. Lehtinen pakinoi viimeaikaisista teatteritöistään
Lehtinen, Akseli (2024-03-26)
Lehtinen, Akseli
Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu
26.03.2024
Maisterin opinnäytetyö
näyttelijäntaide
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024050727398
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024050727398
Tiivistelmä
Kirjallinen opinnäytteeni käsittelee roolihenkilöksi muuntumista näytellessä. Aihe on minulle merkityksellinen, koska tahdon olla muuntautumiskykyinen näyttelijä ja nautin suunnattomasti, kun saan näytellessäni leikkiä olevani joku toinen. Kolmen rooliesimerkin kautta kuvaan, millä keinoilla olen näyttelemistä toteuttanut. Materiaalina käytän puhelimen sanelimeen kerättyjä tallenteita omista ajatuksistani
roolihenkilöiden työstämisestä. Olen äänittänyt niitä systemaattisesti kunkin roolihenkilön matkasta alkaen harjoituksista aina esityskaudelle asti. Tukeudun tässä opinnäytteessä myös Konstantin Stanislavskin ja Yoshi Oidan näkemyksiin näyttelemisen hahmottamisesta ja roolin rakentamisesta.
Opinnäytteeni johdannossa muistelen, millaista oli ennen näyttelijyyshaaveita haluta olla ninja. Nyt ammattiin astumisen kynnyksellä ninja resonoi jälleen: Edustaahan ninja minulle tietynlaista monipuolisten harjoiteltujen taitojen, synnynnäisen lahjakkuuden ja maagisten kykyjen kiteytymää. Myös mestaruutta reagoida ja muuntautua. Nostan johdannossa esiin kysymyksiä, joita tarkastelen myöhemmissä luvuissa.
Pohdin esimerkiksi sitä, miellänkö näyttelemisen pääasiassa fyysisinä toimintoina. Mietin myös, asettuuko keskittymiseni roolihenkilöksi muuntautumiseen esteeksi näyttelemistilanteen vuorovaikutukselle. Työni toisessa luvussa kirjoitan näyttelemisestä toimimisen taiteena.
Luvussa tukeudun Konstantin Stanislavskin ja Yoshi Oidan ajatuksiin yrittäessäni sanallistaa näyttelemistä. Kerron myös omasta tavastani toteuttaa näyttelemistä, pääasiassa fyysisiin toimintoihin nojaten. Kolmannessa luvussa syvennyn miettimään esittämisen ja kokemisen ulottuvuuksia näyttelijäntyössä, ja mitä olen yrittänyt tällä kahtiajaolla hahmottaa. Peilaan näkemyksiäni edelleen Stanislavskiin ja Oidaan,
koska heillä itselläänkin on ollut vastakkainasetteluiksi kärjistyviä lauselmia sisäisestä ja ulkoisesta lähestymistavasta suhteessa näyttelemiseen. Kerron myös hieman maustani teatterintekijänä, mikä osaltaan selittää, miksi lähestyn näyttelemistä juuri tällä tavalla.
Opinnäytteeni neljäs luku käsittelee rooliin ja roolihenkilön rakentamiseen liittyviä ajatuksia. Säikähdän kun Stanislavski ja Oida painottavat roolihenkilöiden totuudellisuutta detaljeilla kikkailemisen sijaan. Viides luku toimii alustuksena seuraaville alaluvuille, joissa esittelen rooliesimerkkini Emilin, Evertin ja Gilbertin, sekä niitä näyttelijäntyöllisiä valintoja, joita heidän kanssaan käytin. Kussakin alaluvussa
esittelen ensin lyhyesti näytelmän ja sen jälkeen harjoitusprosessista nousseita yleisempiä havaintoja. Harjoitusprosessin kuvaamisen jälkeen syvennyn kuvaamaan roolihenkilöä, millä keinoilla ja ajatuksilla häntä rakensin ja näyttelin. Kunkin roolihenkilöä kohdalla käyn vielä läpinäytöksistä nousseita pohdintoja.
Kuudes luku on opinnäytematkani summaus, jossa pohdin, miten kirjoitusprosessi on vaikuttanut ajatuksiini näyttelemisestä. Huomaan että ainakin itselleni näyttelemisen sanallistaminen on haastava tehtävä. Päädyn hakemaan taas tukea esittämisen ja kokemisen vastakkainasettelusta, vaikka totesin sen jo kertaalleen hedelmättömäksi. Esittäminen ja kokeminen tapahtuvat näytellessä nimittäin limittäin
ja toisiaan tukien. Viimeinen luku on loppusanat, jossa pohdin millainen ninja minusta, on viimeisen viiden vuoden aikana tullut. Missä olen näyttelijänä nyt ja mihin suuntaan minun voisi olla hedelmällistä kehittyä.
roolihenkilöiden työstämisestä. Olen äänittänyt niitä systemaattisesti kunkin roolihenkilön matkasta alkaen harjoituksista aina esityskaudelle asti. Tukeudun tässä opinnäytteessä myös Konstantin Stanislavskin ja Yoshi Oidan näkemyksiin näyttelemisen hahmottamisesta ja roolin rakentamisesta.
Opinnäytteeni johdannossa muistelen, millaista oli ennen näyttelijyyshaaveita haluta olla ninja. Nyt ammattiin astumisen kynnyksellä ninja resonoi jälleen: Edustaahan ninja minulle tietynlaista monipuolisten harjoiteltujen taitojen, synnynnäisen lahjakkuuden ja maagisten kykyjen kiteytymää. Myös mestaruutta reagoida ja muuntautua. Nostan johdannossa esiin kysymyksiä, joita tarkastelen myöhemmissä luvuissa.
Pohdin esimerkiksi sitä, miellänkö näyttelemisen pääasiassa fyysisinä toimintoina. Mietin myös, asettuuko keskittymiseni roolihenkilöksi muuntautumiseen esteeksi näyttelemistilanteen vuorovaikutukselle. Työni toisessa luvussa kirjoitan näyttelemisestä toimimisen taiteena.
Luvussa tukeudun Konstantin Stanislavskin ja Yoshi Oidan ajatuksiin yrittäessäni sanallistaa näyttelemistä. Kerron myös omasta tavastani toteuttaa näyttelemistä, pääasiassa fyysisiin toimintoihin nojaten. Kolmannessa luvussa syvennyn miettimään esittämisen ja kokemisen ulottuvuuksia näyttelijäntyössä, ja mitä olen yrittänyt tällä kahtiajaolla hahmottaa. Peilaan näkemyksiäni edelleen Stanislavskiin ja Oidaan,
koska heillä itselläänkin on ollut vastakkainasetteluiksi kärjistyviä lauselmia sisäisestä ja ulkoisesta lähestymistavasta suhteessa näyttelemiseen. Kerron myös hieman maustani teatterintekijänä, mikä osaltaan selittää, miksi lähestyn näyttelemistä juuri tällä tavalla.
Opinnäytteeni neljäs luku käsittelee rooliin ja roolihenkilön rakentamiseen liittyviä ajatuksia. Säikähdän kun Stanislavski ja Oida painottavat roolihenkilöiden totuudellisuutta detaljeilla kikkailemisen sijaan. Viides luku toimii alustuksena seuraaville alaluvuille, joissa esittelen rooliesimerkkini Emilin, Evertin ja Gilbertin, sekä niitä näyttelijäntyöllisiä valintoja, joita heidän kanssaan käytin. Kussakin alaluvussa
esittelen ensin lyhyesti näytelmän ja sen jälkeen harjoitusprosessista nousseita yleisempiä havaintoja. Harjoitusprosessin kuvaamisen jälkeen syvennyn kuvaamaan roolihenkilöä, millä keinoilla ja ajatuksilla häntä rakensin ja näyttelin. Kunkin roolihenkilöä kohdalla käyn vielä läpinäytöksistä nousseita pohdintoja.
Kuudes luku on opinnäytematkani summaus, jossa pohdin, miten kirjoitusprosessi on vaikuttanut ajatuksiini näyttelemisestä. Huomaan että ainakin itselleni näyttelemisen sanallistaminen on haastava tehtävä. Päädyn hakemaan taas tukea esittämisen ja kokemisen vastakkainasettelusta, vaikka totesin sen jo kertaalleen hedelmättömäksi. Esittäminen ja kokeminen tapahtuvat näytellessä nimittäin limittäin
ja toisiaan tukien. Viimeinen luku on loppusanat, jossa pohdin millainen ninja minusta, on viimeisen viiden vuoden aikana tullut. Missä olen näyttelijänä nyt ja mihin suuntaan minun voisi olla hedelmällistä kehittyä.