Taiteidenvälinen pedagogiikka ekososiaalisen sivistyksen edistäjänä : Kolmen yliopistossa toimivan opettajan kokemuksia

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastelen taiteidenvälistä pedagogiikkaa ja sitä, miten se soveltuu ekososiaalisen sivistyksen edistämiseen. Tutkimuskysymykseni olivat 1. Mitä on taiteidenvälisyys ja taiteidenvälinen pedagogiikka? 2. Miten taiteidenvälisen pedagogiikan avulla voidaan edistää ekososiaalista sivistystä? Ekososiaalinen sivistys on ekologisia ja sosiaalisia tekijöitä yhdistelevä sivistyskäsitys, joka on yksi perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden arvolähtökohdista. Keskeisiä näkökulmia sivistykseen ovat ekologiset kysymykset, asioiden ja ilmiöiden keskinäisriippuvuus sekä planetaariset rajat. Niiden varaan rakentuvat ihmisten välinen sosiaalinen toiminta, joka pitää sisällään ihmisoikeuksien toteutumisen ja tasapuolisesti jakaantuvat resurssit. Intersektionaalinen ja antirasistinen ajattelu auttavat purkamaan ihmisten välistä epätasa-arvoa ja rakentamaan moninaisempaa pedagogiikkaa. Taiteidenvälinen pedagogiikka on eri taiteidenlajien välillä tapahtuvaa taiteellista ja pedagogista toimintaa. Taiteidenvälisyys on osana musiikin oppiainetta perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien perusteissa. Tutkimus oli laadullinen tapaustutkimus, jonka aineisto kerättiin keväällä 2022. Aineisto koostui kolmesta taiteidenväliseen pedagogiikkaan perehtyneen yliopistossa toimivan opettajan teemahaastattelusta. Haastateltavat toteuttavat yhdessä Johdatus taiteidenväliseen pedagogiikkaan -opintojaksoa osana Sibelius- Akatemian, Teatterikorkeakoulun ja Aalto-yliopiston pedagogisia opintoja. Tutkimusaineistoa analysoitiin aineistolähtöisesti sekä peilaten ekososiaalisen sivistyksen, intersektionaalisen, antirasistisen ja tai- teidenvälisyyden tutkimuskirjallisuuteen. Tämän tutkimuksen perusteella taiteidenvälisellä pedagogiikalla on mahdollisuuksia edistää ekososiaalista sivistystä. Taiteidenväliseen toimintaan liittyy yhteistyön harjoittelua, omalta mukavuusalueelta poistumista sekä toiseuden kohtaamista. Parhaillaan toiminnassa syntyy kriittisyyttä, uutta tietoa, transformatiivisuutta, kuvittelukykyä ja huolenpitoa. Muun muassa nämä ovat edellytyksiä ekososiaalisen sivistyksen edistämiselle.