Minä ja muut eläimet – Ihmiskeskeisyyttä purkavaa tanssipedagogiikkaa

Abstract

Taiteellis-pedagogisen opinnäytetyön kirjallinen osa pohjautuu taiteelliseen osaan, joka on 23.3.2024 ensiesityksensä saanut lasten ja aikuisten osallistava tanssiteos Minä ja muut eläimet. Opinnäytetyö sai alkunsa tanssitaiteilija-pedagogin henkilökohtaisesta tarpeesta kehittää tanssipedagogiikkaa ja sen käytäntöjä ympäristökriisin aikakauden maailmassa, jossa ihmisen suhde muihin eläimiin on kestämätön. Taiteellis-pedagogista työskentelyä ohjasi tutkimuskysymys: Miten käsitellä ongelmallista ihmis–eläin-suhdetta tanssipedagogiikan keinoin? Tähän kysymykseen etsittiin taiteellisen työryhmän kanssa vastauksia teoksen työskentelyprosessin aikana, ja tässä kirjallisessa osiossa tuodaan näitä löydöksiä esiin teosta lineaarisesti kohtaus kohtaukselta purkaen.

Minä ja muut eläimet esitettiin Annantalossa, Helsingissä, ja teoksen työryhmään kuuluivat tanssitaiteilija-pedagogin lisäksi teatteritaiteilija Riikka Niemistö ja säveltäjä Pietari Kaasinen. Teos kertoo tarinan ihmisen ja tuotantoeläimen kysymyksiä herättävästä kohtaamisesta ja se kuljettaa osallistujat tarinan läpi kehollisten harjoitteiden tukemana. Esitykselliset ja osallistavat kohtaukset nivoutuvat teoksessa yhteen tavalla, joka mahdollistaa moniaistisen ja -tasoisen osallistumisen mahdollisuuden. Lapset ja aikuiset tanssivat ja harjoittelevat huoltapitävää kosketusta ja kuvittelevat omaa eläimyyttään kehollisten harjoitteiden avulla.

Minä ja muut eläimet -teoksen työskentelyprosessia ja lopputulosta tarkastellaan tässä kirjallisessa osuudessa ekososiaalisen taidekasvatuksen kehystä (Foster, Salonen & Sutela 2022) hyödyntäen. Teorialla oli myös oma vaikutuksensa taiteellisen osion työskentelyprosessiin. Taiteellis-pedagogisen prosessin avaamisen lisäksi opinnäytetyön kirjallisessa osuudessa vastataankin myös kysymykseen: Miten ekososiaalisen taidekasvatuksen ulottuvuudet toteutuvat osallistavassa tanssiteoksessa? Opinnäytetyön kannalta olennaisia ekososiaalisen ajattelun käsitteitä ja ekososiaalisen taidekasvatuksen kolmea ulottuvuutta (kehollisuus, kuvittelukyky ja huolenpito) tarkastellaan Minä ja muut eläimet -teoksen kontekstissa.

Taiteellis-pedagogisen praktiikan kautta löydettiin uusia tapoja tuottaa ihmiskeskeisyyttä purkavaa tanssipedagogiikkaa. Ekososiaalisen taidekasvatuksen kolme ulottuvuutta toimivat työkaluina ihmisen ja muun eläimen välistä suhdetta käsittelevän taideteoksen suunnittelussa. Tutkimuksen aikana havaittiin, että konkreettinen ja kehollinen teoksen tarinan maailmaan eläytyminen mahdollistaa syvemmän ymmärtämisen tason, jota pelkällä puhumisella tai ajattelulla ei olisi mahdollista saavuttaa. Kuvittelukyvyn taas havaittiin toimivan teoksessa vähintäänkin kahdessa eri lähtökohdassa: esityksellisyydessä ja monitaiteisuudessa. Huolenpidon ulottuvuus taas näyttäytyi teoksessa kolmessa eri kategoriassa; 1. Taiteilijat pitävät huolta osallistujista 2. Aikuiset ja lapset pitävät huolta toisistaan 3. Teoksen sanomassa, jossa huolenpito laajenee ei-inhimilliseen todellisuuteen.

Osallistavan monitaiteisen tanssiteoksen kautta siis havaittiin, että ekososiaalisen taidekasvatuksen kolme ulottuvuutta (kehollisuus, kuvittelukyky ja huolenpito) voivat taiteen tekemisessä ja kokemisessa yhdistyä sellaisella tavalla, joka ruokkii muihin eläimiin ja elämänmuotoihin ulottuvaa empatiaa. Opinnäytetyö osoitti, että ihmiskeskeisyyttä purkavassa pedagogiikassa on olennaista, että tekijät ovat omaksuneet ekososiaalisen taidekasvatuksen tavan nähdä ja kokea maailmaa, ja ymmärtäneet oman maailmakietoutuneisuutensa monilajisena, muusta maailmasta riippuvaisena, prosessina.