Taidepedagogiikka kollektiivisen olemassaolon praktiikkana

Abstract

Lähdin työlläni kysymään millaista olisi taidepedagogiikka, kun se määritellään yhdessä ajattelemisena ja olemassa olemisena. Miten ajatella ja olla olemassa yhdessä taiteessa? Työni tavoitteina oli laajentaa teatteriopettajan tämänhetkistä määritelmää pedagogisessa kontekstissa sekä kehittää taidepedagogista praktiikkaa ja ajattelua. Halusin hahmotella pedagogiikkaa, joka suhtautuu kaikkeen ilmaisuun tasa-arvoisesti ja tutkivan uteliaasti. Haluaisin ajatella teatteria kaikkien olemassaolevien eleiden, äänien, äännähdysten, liikkeiden ja toimintojen taidemuotona, ilman hierarkkista asetelmaa jossa yksi taidemuoto tai ilmaisun tapa määrittää toisen tehtävää. Muita keskeisiä lähtökohtia oli hahmotella pedagogiikkaa, joka ottaa huomioon ihmisen kietoutuneisuuden kaiken maailman materiaalisen kanssa, ja jossa taiteen tekemiseen osallistuminen ja taidekokemuksessa oleminen on oleellista ihmiselämään kuuluvaa toimintaa.

Työni käytäntönä toimi neljä keväällä 2024 toteutunutta työpajaa: kollektiivinen improvisaatio, materiaalilähtöinen työskentely, tilalähtöinen työskentely sekä estetiikka alkusysäyksenä. Työpajoissa hahmottelin ja toteutin pedagogiikkaa tutkimuskysymysteni kautta. Työpajojen myötä kehkeytyi opinnäytteen taiteellispedagoginen työ HETKI. Se oli esityksellinen ja osallistava tapahtuma, joka kutsui osallistujat olemaan ja ajattelemaan yhdessä toiminnan, yhteisen hetken ja tilaan kokoontumisen kautta. Se toimi yhdenlaisena kurotuksena ja ehdotuksena kohti yhdessä ajattelemista ja olemassaoloa.

Keskeisenä kannattelevana lähestymistapana opinnäytteessä kulkee Lauri Rauhalan holistinen ihmiskäsitys, erityisesti situationaalisuus. Taidepedagogiikassa nojaan Gert Biestan ajatuksiin. Lisäksi työssäni keskustelee useat pääasiassa taidetta ja filosofiaa käsittelevät tai sivuavat lähteet ja teoriat.

Työssäni muotoutunut pedagogiikka pitää sisällään scoretyöskentelyä, tasa-arvoisuuden pedagogisena lähtökohtana ilmaisulle, improvisatorista sekä materiaali- ja tilalähtöistä työskentelyä. Siinä ilmennyt pedagogiikka on dialogista, etsivää ja muutokselle antautuvaa. Työni ehdottaa taidepedagogiikalle seuraavia erityisominaisuuksia: Sen avulla meillä on mahdollisuus kuvitella ja kysyä itseltämme, muilta ja maailmalta, millaisessa todellisuudessa haluamme ja meidän pitäisi elää. Sen kautta voimme kohdata itsemme ja toisemme esteettisinä, ruumiillisina ja kokonaisvaltaisesti aistivina maailman kanssa aktiivisessa vuorovaikutuksessa olevina otuksina. Se myös mahdollistaa tilan tai vyöhykkeen, jossa voimme irtaantua arkitodellisuudesta, venyttää sitä tai astua siitä sivuun. Tämä tila voi toimia mahdollisuutena ihmisenä maailmassa olemisen tutkimiselle ja muuttamiselle.