Empatiaa, eskapismia ja itsensä toteuttamista: Joitakin keskusteluja roolipeleistä
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
Tiivistelmä
Tutkimuksessani tarkastelen elinikäisen roolipeliharrastukseni opetuksia. Keskityn selvittämään, miten tämä harrastus on vaikuttanut
minuun ja mitä uutta voin oppia siitä. Roolipelaamisen käsitteen rajaan pöytäroolipelaamiseen, josta kaikki muut roolipelaamisen muodot
ovat saaneet alkunsa. Tavoitteenani on ymmärtää roolipelaamisen vaikutusta ihmiseen harrastuksen ulkopuolella, eli kuinka
roolipelaaminen voi muuttaa ihmistä muunakin kuin roolipelaajana.
Olen aktiivisesti harrastanut roolipelejä lähes 25 vuotta, ja tutkimukseni perustuu tähän pitkään yhteiseen historiamme pelaajaporukkani
kanssa. Käytän tutkimuksessani autoetnografista lähestymistapaa yhdistettynä pelaajaryhmälle toteutettuun teemahaastatteluun.
Tavoitteenani on palauttaa pitkän yhteisen roolipelihistoriamme kokemuksia lähemmäs nykyhetkeä ja ymmärtää niiden vaikuttavuutta.
Keskittyessäni käsittelemään omia oppimiskokemuksiani roolipeleistä, avaan työssäni toteutuneen pelin mahdollistamaa viritystä
pelaajaryhmälle. Pelikerta toimii välineenä herättäen pelaajissa reflektiota heidän omista pelikokemuksistaan, sitoen niitä laajempaan
peliporukan yhteiseen kokemushistoriaan.
Keskeisiä käsitteitä työssäni ovat empatia, itsensä toteuttaminen, esteettinen kahdentuminen ja eskapismi, joita tarkastelen lähdeaineiston
avulla eri näkökulmista. Pyrin ymmärtämään, miten roolipelaaminen on opettanut minulle näitä taitoja ja miten ne ovat vaikuttaneet minuun
sekä harrastuksen että ammatillisen kehityksen näkökulmasta. Pyrin yksityisestä näkökulmasta lähtien avaamaan kokemuksiani ja
suhteuttamaan niitä laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin. Hyödynnän työssäni Elisa Aaltolan ja Sami Keton määritelmiä empatian eri
variaatioista. Lisäksi tarkastelen roolipelien mahdollistamaa itsensä toteuttamista Abraham Maslow’n tarvehierarkian näkökulmasta ja
avaan pelatessa tapahtuvaa esteettistä kahdentumista Hannu Heikkisen draamakasvatuksen väitöskirjan määritelmiin nojaten.
Tutkielma on jaettu kuuteen lukuun. Ensimmäisessä johdantoluvussa kartoitan tutkielman lähtöasetelmia ja tutkimuskysymyksiä ja -
menetelmiä. Toisessa luvussa käyn läpi roolipelaamisen kontekstia suhteessa tutkielmaan, avaten roolipelien historiaa sekä
henkilökohtaisella että yleisellä tasolla. Kolmannessa luvussa määrittelen tutkimukseen liittyvät keskeiset käsitteet, joihin autoetnografian ja
teemahaastattelun menetelmien tuottama aineisto peilautuu. Neljännessä luvussa kuvaan tutkielmaa varten suunnitellun ja toteutetun
pelikerran, joka viritti pelaajia myöhempää teemahaastattelua varten. Viidennessä luvussa käyn läpi teemahaastattelun eri vaiheet, käsitellen
niin haastattelun suunnittelua, sen toteuttamista ja siitä seurannutta pohdintaa. Tämä luku kattaa tutkielman pääaineiston analyysin ja
tulkinnan. Kuudennessa luvussa tarkastelen työtä ja avaan pohdintoja roolipelien vaikuttavuudesta laajemmassa kontekstissa.