Empatiaa, eskapismia ja itsensä toteuttamista: Joitakin keskusteluja roolipeleistä

Abstract

Tutkimuksessani tarkastelen elinikäisen roolipeliharrastukseni opetuksia. Keskityn selvittämään, miten tämä harrastus on vaikuttanut minuun ja mitä uutta voin oppia siitä. Roolipelaamisen käsitteen rajaan pöytäroolipelaamiseen, josta kaikki muut roolipelaamisen muodot ovat saaneet alkunsa. Tavoitteenani on ymmärtää roolipelaamisen vaikutusta ihmiseen harrastuksen ulkopuolella, eli kuinka roolipelaaminen voi muuttaa ihmistä muunakin kuin roolipelaajana.

Olen aktiivisesti harrastanut roolipelejä lähes 25 vuotta, ja tutkimukseni perustuu tähän pitkään yhteiseen historiamme pelaajaporukkani kanssa. Käytän tutkimuksessani autoetnografista lähestymistapaa yhdistettynä pelaajaryhmälle toteutettuun teemahaastatteluun. Tavoitteenani on palauttaa pitkän yhteisen roolipelihistoriamme kokemuksia lähemmäs nykyhetkeä ja ymmärtää niiden vaikuttavuutta. Keskittyessäni käsittelemään omia oppimiskokemuksiani roolipeleistä, avaan työssäni toteutuneen pelin mahdollistamaa viritystä pelaajaryhmälle. Pelikerta toimii välineenä herättäen pelaajissa reflektiota heidän omista pelikokemuksistaan, sitoen niitä laajempaan peliporukan yhteiseen kokemushistoriaan.

Keskeisiä käsitteitä työssäni ovat empatia, itsensä toteuttaminen, esteettinen kahdentuminen ja eskapismi, joita tarkastelen lähdeaineiston avulla eri näkökulmista. Pyrin ymmärtämään, miten roolipelaaminen on opettanut minulle näitä taitoja ja miten ne ovat vaikuttaneet minuun sekä harrastuksen että ammatillisen kehityksen näkökulmasta. Pyrin yksityisestä näkökulmasta lähtien avaamaan kokemuksiani ja suhteuttamaan niitä laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin. Hyödynnän työssäni Elisa Aaltolan ja Sami Keton määritelmiä empatian eri variaatioista. Lisäksi tarkastelen roolipelien mahdollistamaa itsensä toteuttamista Abraham Maslow’n tarvehierarkian näkökulmasta ja avaan pelatessa tapahtuvaa esteettistä kahdentumista Hannu Heikkisen draamakasvatuksen väitöskirjan määritelmiin nojaten.

Tutkielma on jaettu kuuteen lukuun. Ensimmäisessä johdantoluvussa kartoitan tutkielman lähtöasetelmia ja tutkimuskysymyksiä ja - menetelmiä. Toisessa luvussa käyn läpi roolipelaamisen kontekstia suhteessa tutkielmaan, avaten roolipelien historiaa sekä henkilökohtaisella että yleisellä tasolla. Kolmannessa luvussa määrittelen tutkimukseen liittyvät keskeiset käsitteet, joihin autoetnografian ja teemahaastattelun menetelmien tuottama aineisto peilautuu. Neljännessä luvussa kuvaan tutkielmaa varten suunnitellun ja toteutetun pelikerran, joka viritti pelaajia myöhempää teemahaastattelua varten. Viidennessä luvussa käyn läpi teemahaastattelun eri vaiheet, käsitellen niin haastattelun suunnittelua, sen toteuttamista ja siitä seurannutta pohdintaa. Tämä luku kattaa tutkielman pääaineiston analyysin ja tulkinnan. Kuudennessa luvussa tarkastelen työtä ja avaan pohdintoja roolipelien vaikuttavuudesta laajemmassa kontekstissa.