Miten on infrastruktuurikritiikki? Infrastruktuureja tarkasteleva taideteoreettinen keskustelu ja toiminta

Abstract

Taiteen kandidaatin opinnäytteessäni tarkastelen infrastruktuurikritiikin käsitteen asettumista taiteen kentän kontekstiin ja taideteoreettiseen keskusteluun. Infrastruktuurikritiikin käsite nousee tutkimukseeni muun muassa Marina Vishmidtin (2016) esittämästä kysymyksestä: mitä siirtyminen instituutiokritiikistä infrastruktuurikritiikkiin voisi tarkoittaa taiteen kentällä? Infrastruktuurikritiikki ymmärretään tällöin asettuvan instituutiokritiikin jatkumoon. Tutkielma asettuu siis taideteoreettisesta kehykseen, johon käsitän sisältyvän myös ne taiteen tuottamiseen liittyvät diskursiiviset, yhteiskunnalliset sekä poliittiset olosuhteet, jotka mahdollistavat taiteen itsensä olemassaolon. Taiteellisen sekä yhteiskunnallisen ulottuvuuden lisäksi, teorian käsitän Irit Rogoffin mukaisesti toiminnallisena, perustaansa purkavana ja uusiutuvana.

Infrastruktuurikritiikin kohdalla oleellista on kysyä mitä siinä tarkastellaan kriittisesti. Infrastruktuurien tarkasteluun aineistona on kolme 2010-luvulla julkaistua infrastruktuureja tarkastelevaa ja analysoivaa tekstiä arkkitehtuurin (Keller Easterling), antropologian (Brian Larkin) sekä kulttuuriteorian (Vishmidt) aloilta. Käytännössä infrastruktuurit tarkoittavat toki niitä palveluja, rakenteita ja perusedellytyksiä, jotka mahdollistavat yhteiskunnan toimivuuden. Tutkielmassani lähestyn monitieteelliseen kriittisen tutkimukseen sijoittuvien aineistojen kautta infrastruktuurien tarkastelussa myös niiden teoreettista, abstraktia ja affektiivista ulottuvuutta. Tätä infrastruktuurien tarkastelua ja aineiston analyysiä peilaan taideteoreettiseen kehykseeni.

Infrastruktuurikriittiseen keskusteluun kääntymisessä pohdin mitä määritelmiä ja merkityksiä infrastruktuurin käsite tuo silloin mukanaan taiteen kentälle. Tutkimusmetodina käytän kriittiseen tutkimukseen pohjaavaa teoreettista käsiteanalyysia. Infrastruktuurin käsitteen analyysissa pohdin käsitteen epistemologista, etymologista sekä historiallista määritelmää. Infrastruktuuriprojekteihin liittyy myös ongelmallisuuksia, kuten niiden historiallinen kytkeytyminen kolonialistiseen valistuksen ajan ideaaliin sivilisaation kehityksessä ja toisaalta niiden kytkeytyminen edelleen nykyaikana väkivaltaisiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin, jotka tuottavat epäoikeudenmukaisuutta ja epätasa-arvoa.

Tutkielmani ei kuitenkaan pyri kokonaisvaltaiseen infrastruktuurien ja infrastruktuurikritiikin määrittelyyn, vaan pohtii miten ne asettuvat sekä esiintyvät nykytaiteessa ja taideteoreettisessa keskustelussa. Siksi työn nimi onkin: miten infrastruktuurikritiikki on? Yhteiskunnallisuus nousee tärkeäksi aiheeksi läpi tutkielman. Lopulta pohdin, mikäli infrastruktuurikritiikkiin kääntyminen taiteen kentällä, voisi auttaa tarkastelemaan rakenteita ja niissä piileviä potentiaaleja, siinä missä siellä voi sijaita myös oikeudenmukaisemman ja tasa-arvoisemman toiminnan mahdollisuus.