Tonaaliset ja ei-tonaaliset elementit varhaisessa 1900-luvun musiikissa

Abstract

Tutkielma käsittelee harmonian ja säveltaso-organisaation ilmiöitä kolmessa 1900-luvun alun pianokappaleessa. Kappaleet ovat Maurice Ravelin Forlane pianosarjasta Le tombeau de Couperin, Sergei Prokofjevin Reminiscence pianosarjasta op. 4 no 1, sekä Claude Debussyn La sérénade interrompue, Preludi no 9 ensimmäisestä kirjasta. Tarkoituksena on tutkia musiikkianalyysin keinoin kappaleiden harmoniassa esiintyviä tonaalisia ja ei-tonaalisia elementtejä. Analyysin lähtökohtana on neljä tonaalista piirrettä: diatonisuus, kolmisointuisuus, harmonian funktionaalisuus ja äänenkuljetus. Tavoitteena on selvittää miten kyseiset piirteet toteutuvat musiikissa, missä määrin musiikki on tonaalista sekä miten tonaaliset ja ei-tonaaliset elementit ovat vuorovaikutuksessa keskenään.

Tutkimuksen luvut jakautuvat kahteen osaan. Ensimmäinen osa (luvut 1–3) esittelee teoreettisen ja historiallisen viitekehyksen, metodologian ja musiikkianalyysissa käytettävät menetelmät. Lisäksi osassa taustoitetaan ja problematisoidaan tonaalisuuden käsitettä ja kuvataan 1900-luvun taitteessa musiikin harmoniassa tapahtunutta murrosta kohti laajennettua tonaalisuutta ja post-tonaalisuutta. Tutkimuskirjallisuuden painopiste on schenkeriläisessä teoriassa, mutta sen rinnalla käytetään transformaatioteorioihin liittyviä näkökulmia silloin, kun se musiikin ei-tonaalisten piirteiden hahmottamiseksi tuntuu tarpeelliselta. Toinen osa (luvut 4–7) sisältää kolmen kappaleen analyysin sekä yhteenvedon tutkimustuloksista. Analyysissa korostuvat yhtäläisesti musiikin lineaariset ja vertikaaliset piirteet, joita tarkastellaan syvällä tasolla, välitasolla ja pintatasolla. Keskeisiä käsiteltäviä harmonisia ilmiöitä ovat muun muassa modaalisuus, kromaattisuus, kolmisointujen laajentuminen sekä funktionaalisuuteen ja kokonaisrakenteeseen liittyvät kysymykset.

Tutkimuksen tulokseksi sain, että jokaisessa kappaleessa kuullaan olennaisissa määrin tarkastelun kohteeksi valittuja piirteitä. Pääosin kappaleita voi siis analysoida tonaalisesta lähtökohdasta ja schenkeriläisen menetelmän keinoin. Erityisesti bassolinjan tarkastelu schenkeriläisen grafiikan avulla on hedelmällistä. Esitän, että modaaliset ja kromaattiset elementit sekä kolmisointujen kasvattaminen terssipinoilla laajoiksi soinnuiksi haastavat tonaalisuutta, ja että näiden ilmiöiden käsittelyssä voi olla mielekästä hyödyntää pluralistista lähestymistapaa musiikkianalyysissa. Tonaaliset ja ei-tonaaliset piirteet ovat jatkuvasti dialogissa keskenään ja esiintyvät pikemminkin rinnakkain kuin vuorotellen musiikin eri rakennetasoilla. Kokonaisrakenteet ovat tonaalisia, mutta paikallisilla tasoilla esiintyy toisinaan ilmiöitä, jotka eivät ole täysin tonaalisesti selitettävissä.

The thesis examines harmony and pitch organization elements in three early twentieth-century piano pieces. The pieces are Maurice Ravel´s Forlane from Le Tombeau de Couperin, Sergei Prokofjev´s Reminiscence from piano series op. 4 no 1 and Claude Debussy´s La sérénade interrompue, Prelude no 9 from the first book of preludes. The purpose is to investigate the tonal and non-tonal elements of harmony via music analysis. Four tonal features are at the starting point of the analysis: diatony, triadicity, functional harmony and linear counterpoint. The aim is to clarify how those elements appear in music, how much music can be seen as tonal and how the tonal and non-tonal elements interact.

The chapters of the research are divided into two parts. The first part (chapters 1–3) introduces theoretical and historical backround, methodology and the methods used in analysis. Besides the term tonality is contextualized and problematized and the harmonic transition towards expanded tonality and post-tonality during the end of nineteeth and the beginning of twentieth century is described. The principal part of the literature is based on schenkerian theory, but besides of that there are perspectives that are related to trasformational theories, whenever it seems relevant so that the non-tonal elements of music can be conseptualized. The second part (chapters 4–7) includes the analysis of three pieces and the summary of research results. Both linear and vertical aspects of music are emphasized in analysis and reviewed in background, middleground and foreground. The relevant harmonic aspects are for example modality, chromaticity, expansion of triads and questions around functionality and deep-level structure.

The research result is that all four tonal features in every piece were investigated. Thus, the pieces can be analyzed mainly from the perspective of tonality and by means of schenkerian methodology. Studying bass arpeggiation with schenkerian graphics is especially fruitful. I argue that modal and chromatic elements, as well as the expansion of the triads with the stack of thirds, challenge tonality, and it can be meaningful to use pluralistic view in music analysis when handling these phenomena. Tonal and non-tonal elements are in continuous dialogue and exist more of side by side than alternately in the different grounds of music. Deep-level structures are tonal, but at the local levels, some elements that cannot be not tonally explained.