Towards an Acousmatic Narratology

Abstract

This doctoral project is an investigation into the narrative aspects of acousmatic music. The goal of the project is, on the one hand, to propose and develop an advanced narrative approach to the acousmatic genre, and on the other to examine, explore, and illustrate this approach through a portfolio of acousmatic compositions.

Acousmatic music is a genre of electroacoustic tape music that has its roots in Pierre Schaeffer’s ‘musique concrète’, the fundamental premise of which is the use of recorded sound from the world around us as primary musical materials. Such sounds, while offering significant musical and sculptural potential, also tend to import images of the possible sources – real or imagined – that might have made these sounds. Despite Schaeffer’s insistence on ‘reduced listening’ as the key to ‘musique concrète’, experience quickly demonstrated that it is not possible to fully ‘turn off’ the string of images and associations that accompany such sounds. These tend to build up towards a narrative experience of acousmatic music, which can be proposed as a kind of ‘parallel’ to the more purely musical experience of the work.

This project therefore proposes a ‘musical/narrative dichotomy’ that is central to acousmatic music. The written work starts from an overview of existing literature (e.g. Ferrari, Emmerson, Smalley, Young, Norman, etc.), with reference to key ideas from narratology, psychology, and the musicology of electroacoustic music, and is examined from perspectives including embodiment, cultural relativism, and approaches to space and place. These provide a foundation for the development of a more substantial and coherent approach to the narrative properties of acousmatic music, culminating in the proposal of a model of eleven ‘Narrative Modes’ in acousmatic music.

The project includes a portfolio of nine acousmatic compositions, which are examined and discussed through the lens of the proposed ‘Narrative Modes’ framework.

Tämä väitöskirjaprojekti tutkii akusmaatisen musiikin narratiivisia näkökohtia. Projektin tavoitteena on yhtäältä ehdottaa ja kehittää pitkälle edistynyt narratiivinen lähestymistapa akusmaattisen musiikin genreen ja toisaalta tutkia, tarkastella ja havainnollistaa tätä lähestymistapaa akusmaattisten sävellysten portfolion kautta.

Akusmaattinen musiikki on elektroakustisen nauhamusiikin genre, jonka juuret ovat Pierre Schaefferin "musique concrète":ssa, jonka peruslähtökohtana on ympärillämme olevan maailman tallennetun äänen käyttö ensisijaisena musiikkimateriaalina. Tällaisilla äänillä on merkittävää musiikillista ja veistoksellista potentiaalia samalla kun niillä on myös taipumus luoda mielikuvia mahdollisista äänen lähteistä – olivat ne todellisia tai kuvitteellisia. Huolimatta Schaefferin "vähennetyn kuuntelun" vaatimuksesta "musique concrèten" avaimena, kokemus osoitti nopeasti, että näihin ääniin liittyvien kuvien ja assosiaatioiden merkkijonoa ei ole mahdollista "sammuttaa". Niillä on taipumus rakentua kohti akusmaattisen musiikin narratiivista kokemusta, jota voidaan ehdottaa eräänlaiseksi paralleeliksi teoksen pelkän musiikillisen kokemuksen kanssa.

Tämä projekti ehdottaakin "musiikin ja narratiivin dikotomiaa", joka on akusmaattisesen musiikin keskiössä. Kirjallinen osuus aloitetaan olemassa olevan kirjallisuuden (esim. Ferrari, Emmerson, Smalley, Young, Norman jne.) katsauksella viitaten narratologian, psykologian ja elektroakustisen musiikin musiikkitieteen keskeisiin ideoihin, ja sitä tarkastellaan muun muassa kehollisuuden, kulttuurirelativismin ja tilan ja paikan lähestymistapojen perspektiiveistä. Nämä luovat pohjan akusmaattisen musiikin kerronnallisten ominaisuuksien entistä olennaisemman ja yhtenäisemmän lähestymistavan kehittämiselle, mikä kulminoituu ehdotukseen yhdestätoista akusmaatisen musiikin "kerronnan moodit" mallista.