”Oppilas rupeaa katsomaan omia käsiään silleen, että teinkö minä tän” : sähkökitarapedagogien näkökulmia luovan ilmaisun opettamiseen ammattiin tähtäävissä koulutuksissa

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastelen luovan ilmaisun opettamista sähkökitaralla ammattiin tähtäävissä koulutuksissa. Sähkökitaran historia on vielä hyvin nuorta, kuten koko pop/jazz-pedagogiikan, joten vakiintuneita käytänteitä sen opettamiseen ei ole. Tutkimukseni tavoitteena on analysoida, minkälaisin keinoin opiskelijan luovaa ilmaisua sähkökitaralla voidaan kehittää. Käsitteellisessä viitekehyksessä avaan improvisaation määritelmiä useasta eri näkökulmasta. Koska tutkimukseni koskee opettamista formaalissa ympäristössä, avaan käsitteellisessä viitekehyksessä myös koulutuksen funktiota erityisesti opetussuunnitelmateorian näkökulmasta. Koulutuksella on tietyt tavoitteet ja päämäärät, joiden toteutumista ohjataan paikallisilla ja valtakunnallisilla opetussuunnitelmilla. Lisäksi käsittelen oppijalähtöisyyden määritelmiä, jotka ovat oleellisia luovan ilmaisun opettamisen ymmärtämiseksi ja kehittämiseksi. Tutkimukseni edustaa laadullista menetelmäsuuntausta, ja keräsin aineistoni fokusryhmähaastattelulla, johon osallistui kolme sähkökitarapedagogia muusikon perustutkinnon, ammattikorkeakoulun sekä Taideyliopiston koulutuksista. Analysoin aineiston laadullisella sisällönanalyysilla peilaten aiempaan tutkimukseen. Tulosten mukaan luovan ilmaisun opettamiseen vaikuttavat koulutuksen funktiot, kuten opetussuunnitelma ja pedagogien käsitykset vastuustaan oppilaitoksen edustajina ja kokeneempina ammattilaisina. Luovaa ilmaisua opetetaan oppijalähtöisesti usealla eri tavalla. Tulosten perusteella on tärkeää, että oppilas pitää opiskeltavaa asiaa mielenkiintoisena, mutta opettajan tehtävä on välillä myös tuoda soittotunneille materiaalia, joihin opiskelijat eivät välttämättä muuten tutustuisi. Konkreettisia työtapoja luovan ilmaisun opettamisessa ovat esimerkiksi transkriptioiden analysointi ja niistä opittujen musiikillisten konseptien hyödyntäminen, rajattu improvisaatio sekä soittoteknisten ja teoreettisten taitojen vahva juurruttaminen alitajuntaan.