Resitaatio ja deklamaatio : Resitatiivin retoriset periaatteet Johann Adolph Scheiben mukaan

Abstract

Saksalais-tanskalainen muusikko ja kirjailija Johann Adolph Scheibe (1708–1776) julkaisi 1760-luvulla mittavia kirjoituksia, joissa hän esitti resitatiivin jakautuvan kahdenlaiseen ilmaisuun: resitaatioon ja deklamaatioon. Tässä tutkielmassa purettiin, jäsenneltiin ja taustoitettiin tätä periaatetta, pohdittiin esiintyjänä sen soveltamista historiallisesti tiedostavaan esityskäytäntöön sekä selvitettiin termien historiallista semantiikkaa. Tutkimusaineistona oli digitoituja ensi käden kirjallisia lähteitä 1700-luvulta, ja konsertissa esitettyjä Scheiben säveltämiä resitatiiveja verrattiin niihin. Tutkielman tarkoituksena oli esitellä eräs monista lähestymistavoista Empfindsamkeit-tyylin vokaalimusiikkiin.

Scheiben mukaan laulajan tulee karkeasti jaotellen resitoida puhuessaan asioista, jotka eivät koske häntä itseään, ja deklamoida puhuessaan itseään koskevista asioista. Tietyt affektit ja puhuttelun kohteet aiheuttavat poikkeuksia tähän jaotteluun. Resitaatiota esiintyy ainoastaan resitatiiveissa siinä, missä deklamaatiota tarvitaan resitatiivien lisäksi kaikessa muussakin laulumusiikissa. Libretistin, säveltäjän ja esiintyjän tulee kaikkien olla näistä retorisista keinoista tietoinen, jotta ilmaisu vetoaisi kuulijaan ihanteellisella tavalla. Resitaation ja deklamaation suhde ei ole suoraan verrannollinen secco–accompagnato-jaottelun kanssa eikä liioin kertojan ja henkilöhahmon välisen jaottelun.

1760-luvulla saksankielisellä kielialueella – Kööpenhaminan vaikutusvaltainen saksalaisvähemmistö mukaan lukien – käytiin kiivasta keskustelua resitatiivien retoriikasta. Scheibe otti tutkielmallaan, jossa hän esitteli resitaatio–deklamaatio-periaatteen, osaa tähän keskusteluun. Hänen Berliinissä vaikuttavat kollegansa vastustivat hänen näkökulmiaan jyrkästi. Scheibe oli kauan paheksunut italialaista oopperatyyliä, aikansa ja alueensa vallitsevaa paradigmaa. Hän otti vaikutteita ranskalaisilta kollegoiltaan ja toisaalta pyrki valistuskirjailija J. C. Gottschedin hengessä mullistamaan saksalaisen näyttämömusiikin omaksi itseään arvostavaksi tyylikseen.