Taiteilija, viihteilijä - vai kirottu käsityöläinen? Kuviteltu käsikirjoitus The Addams Familyn lavastuksen suunnittelusta, ja lavastajan identiteetin etsimisestä

Abstract

Tämän opinnäytteen kirjallinen osa on tehty yritykseksi löytää oma lavastajan identiteettini. Kirjoittaessani olen pyrkinyt hahmottamaan omaa työskentelytapaani ja sen lainalaisuuksia. Keskeisin kysymykseni on ollut minkälainen lavastaja minä voisin olla, voisinko olla taiteilija – tai tarvitsenko tällaisia määritelmiä laisinkaan? Opinnäytteeni taiteelliseksi osaksi tuli lavastuksen suunnittelu The Addams Family -musikaaliin, joka toteutui Seinäjoen kaupunginteatterin Alvar näyttämöllä keväällä 2023. The Addams Family antoi mahdollisuuden tutkia suhdettani musikaalin lavastuksen suunnitteluun, omaan taiteilijakäsitykseeni sekä tapaani tehdä suunnittelijan työtä. Opinnäytteeni tekeminen koostui neljästä erillisestä vaiheesta, jotka olivat edellytyksiä toisilleen; suunnitteluvaihetta seurasi toteutusvaihe, johon oleellisesti kuului harjoitusprosessi. Ensi-illan jälkeen seurasi reflektointivaihe, jonka aikana tapahtui suurimmat ymmärrysyritykset sekä oivallukset, mutta myös pakeneminen koko lavastustaiteen ääreltä. Viimeisenä kirjoitin kirjallisen osuuden opinnäytteestäni, ja syvennyin tarkastelemaan tapaani toimia lavastajana. Kirjallisessa osassa päänsisäiset keskusteluni avautuvat dialogin muodossa, kohtauksina suunnitteluprosessin eri vaiheista. Metodin tilalla esittelen intuitiosuunnistuksen, joka on oma tapani lähestyä lähestulkoon kaikkea – tutkimusta, työtä, suunnittelua, elämää. Tekstin rakenne on hortoilullinen, sarjakuvaa lähestyvä ja tutkimuksellista otetta pakeneva. Olen haastanut itseni opettelemaan uuden tavan ilmaista itseäni sarjakuvan kautta, mutta silti jatkanut suttaamista ja kuvallisten muistiinpanojen piirtämistä. Kirjallista osuutta kuvaa hyvin kaiken tekemiseni laajeneva sekavuus, josta ammennan selkeitä ja toteutettavia ratkaisuja. Päänsisäisen kaaoksen lisääntyessä produktion selkeys kasvaa. Suurimpina kysymyksinä ilmeisesti kaikissa suunnitteluprosesseissani ovat kysymykset taiteilijuudesta, identiteetistä, oikeudesta toteuttaa tätä taidemuotoa. Pohdinnoissani Minä jakautuu kahdeksi, Pukusuunnittelijaksi sekä Rusinaksi, jotka yrittävät mahtua saman Minän ajatuksiin ja tekoihin. Hortoilen, eksyn ja intuitiosuunnistan teatteritaiteen syövereissä, hukaten itseni ja kenties lopulta myös löytäen. Opinnäytteen pitkäksi venyneen valmistusajan sisällä olen pystynyt jäljittämään omaa tekemisen tapaani, jossa päänsisäisen moniäänisyyden kuunteleminen on saamassa järjestäytyneempää muotoa. Hälyäänet ovat muuttuneet neuvoa-antaviksi ääniksi. Tämä taiteellinen prosessi ei vielä kerro kaikkea minusta lavastajana, mutta paljastaa joitakin piirteitä ja toistuvia toimintamalleja. Opintojeni aikana olen pyrkinyt kohti suurempia näyttämöitä ja isompia näyttämökoneita. Mottona onkin ollut ”Enemmän on enemmän – ja enemmän on parempi!”.