“Asenne on kaikista tärkein, kaikki muu järjestyy kyllä sen jälkeen” Vammaisten yhdenvertaisuus taiteen perusopetuksessa musiikkioppilaitoksissa

Abstract

Vammaisten opiskelijoiden yhdenvertaisuus taiteen perusopetuksessa musiikkioppilaitoksissa perustuu yhdenvertaisuuslakiin, kansainvälisiin säädöksiin kuten YK:n vammaissopimukseen sekä opetussuunnitelmiin. Koulutuksen järjestäjän velvoitteena on lain mukaan olla syrjimättä ketään sekä toteuttaa kohtuulliset mukautukset. Viimeisimmät aiheesta tehdyt tutkimukset toteavat, että että ableistiset asenteet vammaisia kohtaan sekä ryhmän etäännyttäminen ja poissulkeminen elävät musiikkikasvatuksen kentällä edelleen 2020-luvulla. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää vammaisten yhdenvertaisuuden toteutumista taiteen perusopetuksessa musiikkioppilaitoksissa. Tutkin myös sen toteutumisen esteenä olevia haasteita sekä keinoja yhdenvertaisuuden toteutumiseksi. Tutkimuksessa on kolme pääteemaa: vammaisuus, yhdenvertaisuus ja taiteen perusopetus.

Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, ja sen aineisto koostuu kolmesta puolistrukturoidusta musiikkiopiston rehtorin haastattelusta sekä oppilaitosten opetussuunnitelmista. Metodeina ovat teemoittelu ja sisällönanalyysi. Tutkimuksessa on myös autoetnografinen näkökulma aiheen omakohtaisuuden vuoksi. Tuloksien mukaan yhdenvertaisuus toteutuu taiteen perusopetuksessa vaihtelevasti yksilöllistämisen, kohtuullisten mukautusten ja fyysisen sekä pedagogisen saavutettavuuden keinoin. Suurimmat esteet yhdenvertaisuuden toteutumiseksi ovat asenteet, pääsykokeet, rahoitus ja hankkeet sekä vammaisten hakeutuminen taiteen perusopetukseen. Johtopäätökset osoittavat, että keinot yhdenvertaisuuden lisäämiseksi olisivat opettajien koulutus, tutkimustiedon saatavuus, asenteellinen, pedagoginen ja fyysinen saavutettavuus, pääsykokeiden saavutettavuus, tiedotus ja viestintä sekä yhteiskunnan palvelujen saatavuus vammaisille ja saavutettavuuden juurruttaminen osaksi musiikkiopistojen perustoimintaa. Musiikkiopisto-opintoihin osallistuminen voi lisätä yhdenvertaisuutta myös laajemmin yhteiskunnassa ja auttaa siihen kiinnittymisessä. Yhdenvertaisuuden toteutumisessa asenteet ovat kaikkein tärkeintä.

Aineiston analyysin ja tulosten pohjalta olen muodostanut toimenpidesuosituksia koulutuksen järjestäjille, joita on tarkoitus voida soveltaa käytännössä yhdenvertaisuuden parantamiseksi.