Gullevašvuohta – luohti pohjoissaamenkielisen saamelaisyhteisön kulttuuriperintönä
Näkkäläjärvi-Länsman, Anna (2024)
Näkkäläjärvi-Länsman, Anna
Suomen etnomusikologinen seura
2024
1799-5256
Näkkäläjärvi-Länsman, A. (2024). Gullevašvuohta – luohti pohjoissaamenkielisen saamelaisyhteisön kulttuuriperintönä. Etnomusikologian vuosikirja, 36, 42–67. https://doi.org/10.23985/evk.143676
lehtiartikkeli
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501164024
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501164024
Tiivistelmä
(Sámegielat čohkkaigeassu suomagielat čohkkaigeasu maŋŋel.)
Artikkeli avaa polkua, jonka olen kulkenut luohtiin syventyessäni sekä musiikillisesti että avartaessani itselleni luohtin merkitystä saamelaisessa elämässä. Olen saamelainen, olen muusikko, olen luohtin oppija ja nykyään myös joikaaja. Olen syventynyt luohtin aihepiiriin osana taiteellista tohtorintutkintoani Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. Tutkimuksessani käsittelen luohtia sekä saamelaisena joikaajana että länsimaisen taidemusiikin koulutuksen läpikäyneenä muusikkona. Taustani länsimaisen taidemusiikin parissa antaa tutkimukseeni asetelman, jossa saamelainen maailmankuva peilautuu länsimaiseen musiikkikäsitykseen: työskentelyni lähtökohta on saamelaiskulttuurin sisältäpäin tuleva tieto, jonka rinnalla hyödynnän länsimaisen musiikkikoulutuksen mahdollistamia välineitä. Minua on kiinnostanut aina, mikä tekee luohtista luohtin. Miksi joku luohti tuntuu siltä, että se on kuin aiempien sukupolvien yhteydenotto tässä ajassa? Mistä sen tunnistaa? Miten sen voi oppia, vai voiko? Mitä tarvitaan, että luohti on luohti? Artikkelissa pohdin myös, miten luohti voi olla läsnä nykypäivän julkisia areenoita kulttuurisesti kestävällä tavalla sekä mikä on luohtin taustalla vaikuttava maailmankuva ja filosofia ja millaisia ovat niitä vastaavat käytänteet ja tapaoikeudet.
Alkuperäiskansat ovat olleet länsimaisten tutkijoiden tutkimuksen kohteena, mutta tämä tutkimus on harvoin hyödyttänyt heitä itseään. Alkuperäiskansojen itsensä tekemässä tutkimuksessa ajattelu lähtee alkuperäiskansan oman kulttuurin sisältä, ja tutkimuksen tavoitteena on keskittyä alkuperäiskansojen omista arvoista, prioriteeteista, tarpeista, näkemyksistä, kysymyksistä ja käytänteistä lähtevään tutkimukseen. Luohtista ei ole ennen omaa tutkimusprojektiani tehty muusikkolähtöistä taiteellista tutkimusta. Käytän tutkimusaineistona omaa kokemustani taiteellisessa prosessissa tutkimusmetodeinani autoetnografia ja joikaaminen. Taiteellisen prosessin aikana havainnoistani ja kokemuksistani kirjoittamani päiväkirja paljastaa kokemukseni. Alkuperäiskansojen omat metodit liittyvät omiin sosiaalisiin ja kulttuurisiin käytänteisiimme. Joikaaminen ja luohtit ovat oma taiteen muotonsa, ja tutkimuksessani joikaaminen on sekä taiteellisen tutkimuksen että alkuperäiskansatutkimuksen menetelmä.
Luohti on kulttuuriperintöämme ja se sisältää pienistä palasista koostuen kansamme historian ja maailmankatsomuksen. Saamelaiskulttuuri rakentuu sukulaisuuden ja sukujen verkoston ympärille ja joikaajan on asettauduttava osaksi tätä verkostoa. Luohti ja joikaaminen ovat oma henkinen ja musiikillinen maailmansa, joka on niin monimutkainen, että tyylin opettelemisessa täytyy käyttää tarkkuutta sekä havaita mikrotason muuntelua ja rakenteita. Luohtissa yhdistyvät saamelainen elämänkatsomus ja omaleimainen musiikkiperinne. Näiden molempien puolien tutkiminen ja opetteleminen on joikaajalle tärkeää, kun perinnettä sovitetaan tähän aikaan uusin tavoin.
Artikkeli avaa polkua, jonka olen kulkenut luohtiin syventyessäni sekä musiikillisesti että avartaessani itselleni luohtin merkitystä saamelaisessa elämässä. Olen saamelainen, olen muusikko, olen luohtin oppija ja nykyään myös joikaaja. Olen syventynyt luohtin aihepiiriin osana taiteellista tohtorintutkintoani Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. Tutkimuksessani käsittelen luohtia sekä saamelaisena joikaajana että länsimaisen taidemusiikin koulutuksen läpikäyneenä muusikkona. Taustani länsimaisen taidemusiikin parissa antaa tutkimukseeni asetelman, jossa saamelainen maailmankuva peilautuu länsimaiseen musiikkikäsitykseen: työskentelyni lähtökohta on saamelaiskulttuurin sisältäpäin tuleva tieto, jonka rinnalla hyödynnän länsimaisen musiikkikoulutuksen mahdollistamia välineitä. Minua on kiinnostanut aina, mikä tekee luohtista luohtin. Miksi joku luohti tuntuu siltä, että se on kuin aiempien sukupolvien yhteydenotto tässä ajassa? Mistä sen tunnistaa? Miten sen voi oppia, vai voiko? Mitä tarvitaan, että luohti on luohti? Artikkelissa pohdin myös, miten luohti voi olla läsnä nykypäivän julkisia areenoita kulttuurisesti kestävällä tavalla sekä mikä on luohtin taustalla vaikuttava maailmankuva ja filosofia ja millaisia ovat niitä vastaavat käytänteet ja tapaoikeudet.
Alkuperäiskansat ovat olleet länsimaisten tutkijoiden tutkimuksen kohteena, mutta tämä tutkimus on harvoin hyödyttänyt heitä itseään. Alkuperäiskansojen itsensä tekemässä tutkimuksessa ajattelu lähtee alkuperäiskansan oman kulttuurin sisältä, ja tutkimuksen tavoitteena on keskittyä alkuperäiskansojen omista arvoista, prioriteeteista, tarpeista, näkemyksistä, kysymyksistä ja käytänteistä lähtevään tutkimukseen. Luohtista ei ole ennen omaa tutkimusprojektiani tehty muusikkolähtöistä taiteellista tutkimusta. Käytän tutkimusaineistona omaa kokemustani taiteellisessa prosessissa tutkimusmetodeinani autoetnografia ja joikaaminen. Taiteellisen prosessin aikana havainnoistani ja kokemuksistani kirjoittamani päiväkirja paljastaa kokemukseni. Alkuperäiskansojen omat metodit liittyvät omiin sosiaalisiin ja kulttuurisiin käytänteisiimme. Joikaaminen ja luohtit ovat oma taiteen muotonsa, ja tutkimuksessani joikaaminen on sekä taiteellisen tutkimuksen että alkuperäiskansatutkimuksen menetelmä.
Luohti on kulttuuriperintöämme ja se sisältää pienistä palasista koostuen kansamme historian ja maailmankatsomuksen. Saamelaiskulttuuri rakentuu sukulaisuuden ja sukujen verkoston ympärille ja joikaajan on asettauduttava osaksi tätä verkostoa. Luohti ja joikaaminen ovat oma henkinen ja musiikillinen maailmansa, joka on niin monimutkainen, että tyylin opettelemisessa täytyy käyttää tarkkuutta sekä havaita mikrotason muuntelua ja rakenteita. Luohtissa yhdistyvät saamelainen elämänkatsomus ja omaleimainen musiikkiperinne. Näiden molempien puolien tutkiminen ja opetteleminen on joikaajalle tärkeää, kun perinnettä sovitetaan tähän aikaan uusin tavoin.